Albert Einstein on sanonut, että ongelmia pohtiessa pitää ajatella kuin lapsi, ilman ennakkoluuloja. Tämä selvä, lupa on saatu. Pohditaan sitten ilman estoja ja ratkaistaan maailmankaikkeuden arvoitus, päättää Matti Meikäläinen.
Suuri yhtenäisteoria jäi Einsteinilta kesken, mutta yksinäistä saunailtaa viettävä mies tulee apuun. Ajatus kulkee liukkaasti ilman kahlitsevia vaatteita. Sitä suuri nero ei ehkä tiennyt.
Matti Meikäläinen tunnustaa ensin tosiasioiksi, että universumi laajenee kiihtyvää vauhtia. Senkin hän tunnustaa todistetuksi, että pimeää energiaa ja pimeää massaa on paljon enemmän kuin niitä on havaittavissa olevassa maailmankaikkeudessa. Lisäksi hän muistuttaa itselleen, että atomi on pienin määrä massaa. Sen osaset ovat energian eri olomuotoja.
Tämähän on helppoa, Matti Meikäläinen innostuu. Jos maailmankaikkeus laajenee kiintyvää tahtia, jokin työntää tai vetää sitä. Työntäjä olisi tämän maailmankaikkeuden sisällä, vetäjä sen ulkopuolella.
Jos olisi kyse vetämisestä, kiihtyen laajeneva maailmankaikkeutemme saavuttaisi lopulta vetäjänsä. Ehkä niin käykin. Olkoon silti niin, että kyse on työntämisestä, lauteilla päätetään.
Mutta miksi sisäinen voima aiheuttaa kiihtyvän laajenemisen? Sehän tarkoittaisi, että työntäjän voimat lisääntyisivät koko ajan. Matti Meikäläinen masentuu hetkeksi.
Hän muistaa luvan ajatella kuin lapsi ja päättää, että näkymätön maailmankaikkeus saa koko ajan lisää työntöenergiaa ja -materiaa meiltä mustien aukkojen kautta. Okay, tämäkin asia selvitetty.
Mutta miten gravitaatio eli painovoima voi olla työntävää, hän jää pohtimaan. Hän tyytyy päättelyyn, että toisiinsa vaikuttavilla painovoimilla voi olla erilaiset varaukset. Ehkä oli vain sattumaa, millaiset luonnonlait syntyivät Big Bangissä.
Lapsenomaiseen ratkaisukykyynsä silti luottava Matti Meikäläinen käy ikiaikaisen arvoituksen kimppuun: mitä on maailmakaikkeuden reunan takana?
Hän muistelee lehtiartikkeleista, että atomia pienemmässä ”maailmassa” kvanttihiukkanen voi olla yhtä aikaa kahdessa eri paikassa. Koska atomin osasella eli energiahiukkasella ei ole massaa, sillä ei ole myöskään tilavuutta. Kun ei ole tilavuutta, ei ole myöskään etäisyyksiä. Kun ei ole etäisyyksiä, ei ole myöskään aikaa meidän ymmärtämällä tavalla.
Mutta eikö tässä ole ristiriita, Matti Meikäläinen kuiskaa itselleen. Jos ei ole aikaa ja tilaa, ei voida sanoa, että hiukkaset ovat samaan aikaan kahdessa paikassa. Ei tästä mitään tule!
Hän heittää vettä kiukaalle ja muistaa Einsteinin tunnetuimman löydön, että massa ja energia ovat toistensa eri olomuotoja. Mutta onko sekään tyhjentävä vastaus, saunamies pidättää tauolla hengitystään. Jos atomi eli massa koostuu energiahiukkasista, massa on koko ajan energiaa. Aine on vain harhaa.
Jos niin on, todellinen maailmankaikkeus on atomin sisällä temppuileva kvanttimaailma ilman aavistustakaan alusta, lopusta, reunasta tai ajasta, ja sitähän ei ratkaista aikuisen tavalla ajattelemalla.
Matti Meikäläinen antaa periksi ja alkaa etsiä helpointa tapaa kuoria kananmuna.
OSMO KAHARI
osmo.kahari@i-mediat.fi