Laihian kirjaston satutäti Mirja Lehtinen on kotona toisenlainen täti.
– Mulla on ollut kaamean verinen dekkarikausi. Ahmin kaikki pohjoismaiset dekkarit, hän tunnustaa.
Nyt hän kahlaa ranskalaista fantasiaromaania, jota tuttava suositteli.
– Olen utelias näkemään, mitä minun pitäisi kirjasta löytää ja aukeaako ymmärrykseni. Olen aina valmis kokeilemaan uusia tyylilajeja enkä koskaan jätä kirjaa kesken.
Kirjastossa Lehtinen on lukenut laihialaisille satuja jo 30 vuotta. Parikymmentä lasta kokoontuu joka perjantai kuulemaan satuja Pontuksesta tai Samista.
Kun satutäti lukee, lapset kyllä kuuntelevat.
– Olet ihan lapsi itsekin, naureskelee Mirja Lehtisen puoliso, kun mummu häärii kotona kahden lapsenlapsen kanssa.
Lehtisen mielestä satujen lukeminen on mahdottoman hauskaa, mutta samalla vaativaa.
– Ellei lasta kiinnosta, hän näyttää sen heti.
Lehtinen jäi vastikään eläkkeelle päätyöstään kunnan siivoojana. Satuiluja hän jatkanee ainakin vielä ensi kevään.
Lue lisää maanantain lehdestä Pohjalaisen Mainio maanantai -sivuilta!
