Luterilaisen piispainkokouksen esitys samaa sukupuolta olevien parien kirkollisesta avioliittoon vihkimisestä herätti ymmärrettävästi voimakkaasti polarisoituneen keskustelun puolesta ja vastaan.
Kärjekkäät mielipiteet Vaasan suomalaisen seurakunnan sateenkaarimessujen järjestämisestä ovat jatkoa polarisoituneelle keskustelulle.
Valtaosa kirkon jäsenistä kuitenkin vierastaa poleemista keskustelua asiassa, joka syvästi koskettaa ihmisen perusolemusta, kysymystä seksuaalisuudesta. Poissulkevat ja ehdottomat kannanotot koetaan loukkaaviksi ja ovat sellaisina ei-toivottuja. Keskustelu voisi parhaimmillaan olla sielunhoitoon ja psykoterapeuttiseen tietoon perustuvaa vuoropuhelua.
Psykoanalyytikko Pirkko Siltala kysyy: ”Minkälainen on niiden heteroseksuaalisten ihmisten eheys ja turvallisuuden tunne, jotka nostavat heteroseksuaalisuuden ainoaksi terveeksi ja oikeaksi naisena ja miehenä olemisen totuudeksi.”
Ulkopuolelta tapahtuvan, normittavan seksuaalisuuden tarkastelun sijasta sitä olisi lähestyttävä yksilön omaan, vilpittömään, kokemukselliseen todellisuuteen liittyen. Psykoseksuaalisen kehon vastaanottaminen on ihmiselle vaikeaa. Seksuaalisuuteen liittyy paljon traumaattisia elementtejä. Uskonnollisissa yhteisöissä ja kirkoissa paljastuu yhtenään lasten seksuaalista hyväksikäyttöä. Luulisi tämän viimeistään pakottavan yhteisöjä nöyryyteen ja itsetutkisteluun.
Itsetutkistelulla olisi varmasti vaikutusta seurakuntien toimintaan erilaisuuden kunnioittamiseen pyrkivien toimintojen tukemisessa.
Markku Nieminen
sairaalapastori (el), psykoterapeutti
Vaasa