Ulkona on muutama pakkasaste. Teltta täytyy pitää lämpimänä, ja kipinämikkovuorot ovat jaossa. Kuka saa tänä yönä lisätä puita kamiinaan?
Vaikka partiotoiminta on vuosien saatossa muuttunut, retkeily on aina ollut tärkeä osa Vaasan Metsäveikkojen arkea.
– Ryhmämme käyvät pääosin kerran kuukaudessa retkellä. Osa käy jopa kahdesti, kertoo lippukunnanjohtaja Miikka Rautavirta.
Sadas vuosi. Seuraava talvileiri on Metsäveikoille ikimuistoinen. Se käynnistää poikapartiolippukunnan 100-vuotisjuhlaviikon.
– Leiri järjestetään yhdessä muiden lippukuntien kanssa. Ilmoittautuneita on jo 74, Rautavirta kertoo.
Pienimuotoinen partiotoiminta alkoi Vaasassa vuonna 1910, kun partioliike levisi Suomeen. Koska toiminta oli venäläisvallan aikana kiellettyä, lippukunta perustettiin virallisesti vasta 15.3.1917 Vaasan Lyseon suojissa.
Vuosien saatossa lippukunnan jäsenmäärä on pysynyt vakaana. Tällä hetkellä sudenpentuja, vartiolaisia, vaeltajia ja eri-ikäisiä johtajia on yhteensä noin 170.
– Pyrimme pitämään huolen siitä, että joka vuosi aloittaa uusi sudenpenturyhmä, Rautavirta kertoo.
Omaa maata. Aikoinaan Metsäveikot rakensivat oman majan Äkäslompoloon Ylläkselle. Tunturimaja oli suosittu, mutta se myytiin pitkän välimatkan takia vuonna 2001.
Varoilla hankittiin tilat Kauppapuistikolta sekä 20 hehtaarin maa-alue Kosköstä Mustasaaresta. Koskön alueelle rakennettiin myös retkeilymaja ja sauna.
Retkitoimintaa partiolaiset harjoittavat myös Iskmossa, missä lippukunta omistaa seitsemän hehtaarin metsätontin.
Suuria hankintoja on tukenut Vaasan Metsäveikkojen Tuki ry.
– Puitteet ovat hyvässä kunnossa. Partiolaisilla on metsää, jossa voi temmeltää ja tehdä nuotion, sillä nuotion tekoon tarvitaan aina maanomistajan lupa. Saamme siis tarvittavaa valoa ja lämpöä ja voimme valmistaa ruokaa.
Sukat saavat kastua. Partion rooli on korostunut etenkin viime vuosina. Kokouksissa, leireillä ja vaelluksilla opitaan tärkeitä käytännön taitoja, luonnossa liikkumista ja sosiaalisten suhteiden solmimista.
– Partiossa mennään mukavuusalueen ulkopuolelle. Jos sukat kastuvat, se on vain hyvä. Silloin kuiva pari pitää itse kaivaa rinkasta, Rautavirta toteaa.
Huippuhetkiksi Rautavirta luettelee vaellusmatkat ja leirit. Metsäveikot ovat matkanneet muun muassa Iso-Britanniaan, Sveitsiin ja Tatravuorille, jotka sijaitsevat Slovakian ja Puolan rajalla. Suurleireillä on aina myös iso joukko vaasalaisia.
– Välillä ruokaa tehdään suurilla ”retkikeittimillä” koko bussilastille, Rautavirta kertoo.
Lippukunta ei myöskään ole unohtanut meripartiointia, vaikka sen lippulaiva Pohjantyttö myytiin 1990-luvulla Joensuuhun. Tilalle on hankittu 2000-luvun alussa Hai-luokan vene, joka on nimeltään Pohjantuuli.
– Veneeseen mahtuu kerrallaan 2–4 henkilöä. Se on usein mukana leireillämme.
Pääjuhla kaupungintalolla. Lippukunnan toimintaa esitellään maanantaina 13. maaliskuuta, kun kololla julkistetaan Metsäveikkojen historiikki. Samalla alkaa myös juhlanäyttely, jota voi käydä ihailemassa Metsäveikkojen kololla kello 17–19. Näyttely on avoinna koko viikon.
– Näyttelyssä on esillä muun muassa tarinaseinä, johon sudenpennut ja vartiolaiset ovat koonneet sata parasta partiojuttuaan.
Pääjuhlaa vietetään kaupungintalolla lauantaina 18. maaliskuuta. Sitä ennen jokunen vartio kokoontuu vanhalla porukalla.
– Ystävyyssuhteet ovat edelleen tallessa, vaikka edellisestä tapaamisesta voi olla jopa kymmenen vuotta. Metsäveikkojen yhteishenki ei katoa vuosienkaan jälkeen, Rautavirta toteaa.
Janette Litmanen