Kapteeni Sasu Salin sanoo kuulevansa perjantaina käynnistyviin MM-kisoihin valmistautuvan Suomen koripallomaajoukkueen muuttumisen. Salin, 32, debytoi miesten maajoukkueessa kesällä 2010. Kolmetoista vuotta myöhemmin hän on maajoukkueen vanhin ja kokenein pelaaja.
– Kyllä ennen oli hiljaisempaa. Aikamoinen älämölö meillä on treeneissä. Varsinkin niillä kavereilta, jotka ovat olleet jenkeissä. Kulttuuri on sellainen, että he ovat aika äänekkäitä. He eivät ujostele, Salin vertailee.
Muukin kuin volyymi on kasvanut. Salin sanoo huomanneensa, että nuoren polven pelaajat hyppäävät edeltäjiään korkeammalle.
– Hirveitä donkkeja vetävät, ja atleettiset valmiudet löytyvät, Salin sanoo.
Myös itseluottamus ja itsetunto ovat kasvaneet, sanoo maajoukkueen apuvalmentaja Teemu Rannikko.
– Heidän asenteensa on erilainen, ja kyllä sen pitääkin olla erilainen. Aiempi sukupolvi on tehnyt työn heidän eteensä, Rannikko sanoo.
Rannikko, 42, kuului pelaajana Suomen kaikkien aikojen parhaisiin pelinjohtajiin, mutta hänen parhaat pelivuotensa kuluivat maajoukkueen rämpiessä EM-kisojen B-karsinnoissa ennen kuin arvokisaketju alkoi vuoden 2011 EM-kisoista.
– Jokainen arvokisapaikka ja jokainen voitto isosta maasta tuovat erilaisen asenteen ja erilaisen lähdön seuraavaan kertaan. Emme mekään ikinä lähteneet ajatellen, ettemme pärjäisi, mutta lähdimme selkeästi altavastaajina. Uusi sukupolvi ajattelee että tämä on normaalia, Rannikko sanoo.
"Olimme vähän hölmöjä"
Suomi oli edellisen kerran mukana MM-kisoissa vuonna 2014 Bilbaossa. Sinne matkusti tuhansia suomalaisia kannustamaan, mutta MM-kisojen lopputulos oli Suomelle pettymys. Pelaajat pitivät mahdollisuuksiaan päästä alkulohkosta jatkoon hyvinä, mutta Suomi jäi alkulohkon viimeiseksi hävittyään ratkaisevat ottelut Dominikaaniselle tasavallalle, Turkille ja Uudelle-Seelannille.
Teemu Rannikon mielestä vuoden 2014 MM-kisoissa näkyi, että Suomi pelasi paremmin altavastaajana.
– Pelitapa ja ajattelumaailma olivat sellaiset, että saimme itsestämme enemmän irti, kun olimme altavastaajia. 2014 kisoista jäi huono maku. Yhdysvaltoja lukuun ottamatta olimme minusta samalla viivalla muiden alkulohkon maiden kanssa, mutta emme pystyneet kääntämään niitä pelejä itsellemme, Rannikko sanoo.
Sasu Salin on ainoana pelaajana edelleen mukana Suomen yhdeksän vuoden takaisesta MM-kisakokoonpanosta.
– Olimme vähän hölmöjä emmekä pärjänneet niissä peleissä, missä piti, Salin sanoo.
Bilbaon MM-kisoihin ostettuun villiin korttiin tarvitut 800 000 euroa silloinen puheenjohtaja Antti Zitting lainasi Koripallosäätiön kautta Koripalloliitolle. Tällä kertaa MM-paikka on tullut pelaamalla, ja vieläpä niin vakuuttavasti pelaamalla, että Suomi varmisti kisapaikkansa ensimmäisen Euroopan maana.
Salin sanoo suoraan, että Suomen alkulohko on paperilla kovempi kuin toinen Okinawalla pelattava alkulohko, jossa ovat mukana Slovenia, Kap Verde, Georgia ja Venezuela. Jos Suomi etenee jatkoon alkulohkonsa kahden parhaan joukossa, jatkolohkovastustajat tulevat tästä nelikosta.
– Ensimmäinen vaihe on vaikea, mutta jos siitä pääsee, se voi periaatteessa helpottua. Kaikki avaimet on siihen, että Manilaan ollaan menossa ylemmässä jatkosarjassa, Salin ennakoi.
Pelitapa on uudistunut
Asenteen lisäksi myös Suomen pelitapa on päivittynyt. 2010-luvun alkupuoliskolla Suomi oli hyökkäyspäässä takamiesvetoinen joukkue, jonka moottori oli pelinjohtaja Petteri Koponen. Hän rakensi heittopaikkoja itselleen ja muille ja oli ensimmäinen ehdokas ratkaisuhetkien heittäjäksi.
– Meillä on paljon urheilullisempi joukkue kuin kymmenen vuotta sitten, mikä mahdollistaa erilaisia asioita. Meillä ei ikinä ole ollut näin hyvin liikkuvia isoja miehiä, Teemu Rannikko sanoo.
Suomi pelaa paljon isoilla eturiveillä, joissa kaikki kolme etukentän pelaajaa ovat vähintään 203-senttisiä. Etukentän pelaajien painottuminen näkyy siinä, että usein Suomi aloittaa hyökkäyksensä ison pelaajan kautta. Päävalmentaja Lassi Tuovi käyttää mielellään isoja miehiä pallon etukentälle tuomiseen, erityisesti suoraan puolustuslevypallosta. Tänä kesänä maajoukkue on loukkaantumisten vuoksi pelannut hetkittäin kokonaan ilman perinteistä pelinjohtajaa.
– Pelaajat ovat kehittyneet. Meillä on enemmän taitoa, ja peliä on voitu monipuolistaa. Ei haittaa, vaikka meillä ei olisi kentällä pointtia (pelinjohtajaa). Kyllä me saamme pelimme pyörimään. Se tietysti vaatii, että on taitavia pelaajia, Salin sanoo.
Teemu Rannikko sanoo, että Suomen hyökkäyspelin peruspilarit ovat samat, mutta niitä on muokattu.
– Haluamme käyttää niitä tilanteita, missä me olemme hyviä. Edelleen meillä on vahvana, että haluamme syöttää palloa eteenpäin. Emme kuljettaa liikaa. Emme jauha joidenkin muiden joukkueiden tapaan uudelleen ja uudelleen pick and rollia (kahden miehen peliä, jossa pallolliselle pelaajalle asetetaan screeni), Rannikko sanoo.
Puolustuksessa ennallaan on se asenne, että Suomi haluaa tehdä aloitteen ja pelata aggressiivisesti. Mutta susipuolustuksen näkyvimmät erityispiirteet – korinaluspelaajien tuplaaminen päätyrajan puolelta ja palloscreeneissä träppääminen – ovat muuttuneet harvinaisiksi.
– Ennen päätyrajatuplaus tehtiin melkein aina. Nyt on maa- ja pelaajakohtainen päätös, onko sille tarvetta, Rannikko kertoo.
Yhä useammin tarvetta ei ole.
– Nyt meillä on kokoa. Lauri (Markkanen), Mädi (Alexander Madsen) ja Olli (Olivier Nkamhoua) pärjäävät korin alla yksi vastaan yksi. Ominaisuudet ovat sellaiset, ettei meidän enää tarvitse turvautua sellaisiin apuihin kuin joskus ennen, kun olimme pienempiä, Salin vertailee.
Pallollisen screenejä vastaan Suomi yhä useammin vaihtaa vartioitavia, koska Suomen isot miehet liikkuvat hyvin ja pärjäävät myös kaukana korista. Suomi pystyy myös muuttamaan puolustustaktiikkaansa ottelun aikana.
– Ennen puolustimme läpi pelin samalla tavalla, mutta nyt meillä on mahdollisuus muutoksiin pelin sisällä. Meillä on mahdollisuus vaihtaa (vartioitavia). Se on tärkein muutos. Kun me pelaamme paljon isolla viisikolla, screenien vaihtaminen ei tuota vaikeuksia, Rannikko sanoo.
Suomen etukentän koko ja vartioitavien vaihtaminen näkyvät myös siinä, että Suomi joutuu aiempaa harvemmin rotaatioon, jossa puolustajat joutuvat juoksemaan vastustajan syöttöjen perässä.
– Olemme halunneet volyymia apupuolustuksen kokoon. Meitä vastaan syöttöetujen saaminen on aikaisempaa vaikeampaa, Lassi Tuovi sanoo.
"Tämä proggis on koko ajan mennyt eteenpäin"
Sasu Salin kertoo aikoinaan vitsailleensa pelikavereidensa kanssa, että jos olympialaisiin haluaa, 3x3-koripalloiluun siirtyminen olisi paras vaihtoehto. MM-kisojen alla hän sanoo olympiapaikan olevan haave – tosin vielä kaukainen, mutta sellainen, josta hän on keskustellut parin joukkuekaverin kanssa.
– Olen kyllä keskustellut siitä huonekaverini Ilarin (Seppälä) ja Laurin (Markkanen) kanssa, mutta ei se niin vakavaksi ole mennyt. Luulen, että jokainen joukkueessa tietää, että kun sijoittuu tarpeeksi hyvin Euroopan maiden joukossa, on mahdollisuus suoraan olympiapaikkaan tai päästä karsimaan ensi kesänä. Mutta keskitytään ensin näihin MM-kisoihin, Salin sanoo.
MM-kisoissa jaetaan seitsemän paikkaa Pariisin ensi vuoden olympiaturnaukseen. Niistä kaksi on varattu Euroopan maista kahdelle parhaiten sijoittuneelle lukuun ottamatta olympiaisäntä Ranskaa, jolle on varattu yksi paikka. Viimeiset neljä olympiapaikkaa ratkaistaan ensi heinäkuun alussa pelattavissa neljässä kuuden maan karsintaturnauksessa, joihin Suomi voi varmistaa pääsyn MM-kisoissa.
Suomi on viimeksi pelannut olympialaisten koripalloturnauksessa vuonna 1964 Tokiossa.
– Minusta tämä proggis on koko ajan mennyt eteenpäin. Pakostikin tavoitteet kasvavat. Ja meidän tuloksemmekin ovat kasvaneet. Me haluamme jatkaa siitä eteenpäin, Salin sanoo.