En ole koskaan tullut ajatelleeksi, että sanassa ”maailma” on maa ja ilma. En tiedä ovatko kaikki muut aina ymmärtäneet tämän. Minä löysin oivalluksen Facebookin keskusteluryhmästä. Jotakin hyvääkin on siis somessa.
Ennen vanhaan körttiläiset sanoivat, että jokin on maailmallista. Ei minusta vaikuta kovin huonolta, jos jossakin asiassa on maata ja ilmaa. Sitähän maailmallisuus ei heille tarkoittanut. Sillä ilmaistiin hengellisen vastakohtaa. Niin lähellä kuin henki, ilma ja taivas äkkiseltään ovatkin toisiaan.
Ludwig Wittgenstein oli ensimmäinen filosofi, joka ymmärsi, että sanan merkitys on sen käyttö kielessä. Ilmaisun merkitys ei ole pelkistettävissä viittaussuhteeksi asian tai olion ja sitä kuvaavan sanan välillä kuten Bertrand Russell ajatteli. Hänen oppilaansa Wittgenstein ajoi Russellin ajattelun umpikujaan tunnetussa teoksessaan Tractatus. Teos jota M.A. Numminen lauloi 1966 turkulaisille, kuulijoiden ymmärtämättä yhtään mitään. Paljon myöhemmin Wittgensteinin kustantaja ymmärsi ja alkoi levittää Nummisen levyä.
Sanojen merkitys siis, sanoo Ludwig, muodostuu elämänmuodoissa ja kietoutuu erilaisiin kielipeleihin. Siksi maailmallisuutta körttiläisyydessä ei voi ymmärtää maan ja ilman avulla. Sanojen merkitysten kietoutuminen kokonaisiin elämänmuotoihin selittää sen, miksi ateistin ja uskovan keskustelu uskomuksista on jokseenkin hyödytöntä. Samaa oli ennen vasemmiston ja oikeiston keskustelu ja nykyisin liberaalien ja konservatiivien välinen keskustelu. Ehkä se ei ole mahdotonta mutta ainakin vaikeata.
Wittgensteinin näkemyksen voisi ajatella johtavan relativismiin, jossa kaikki on suhteellista. Sitä edustaa amerikkalainen ajatus vaihtoehtoisista totuuksista. Tätä Wittgenstein ei kuitenkaan esittänyt. Täydellinen relativismi poistaisi mielekkyyden pyrkimyksiltä kohti totuutta. Tieteessä pyritään kohti totuudenkaltaisuutta. On eri asia todeta, että asioilla on eri merkityksiä kuin että on olemassa eri totuudet.
Yksilön tasolla eri merkitykset eri ihmisille korostuvat sanoissa, joihin liittyy tunteita ja monikerroksisia omia kokemuksia. Tällaisia sanoja ovat esimerkiksi äiti, isä ja koti. Yhdelle avioliitto on elämän suurin päämäärä ja toiselle se on asia, joka tulee kiertää kaukaa. Arkisesti ajatellaan, että he suhtautuvat avioliittoon eri tavalla, mutta todennäköisesti myös sana avioliitto merkitsee heille eri asiaa.
Joissain tapauksissa jokin asia ei avaudu kuulijalle lainkaan. Sisareni oli lapsena ihmetellyt aina joulukirkossa, miksi seimessä oli maakaappi?
Jukka Salomäki
perheneuvoja
Etelä-Pohjanmaan perheasiain neuvottelukeskus