Saaristosta riittää tarinoita, ja Mustasaaressa puolestaan riittää saaristoa, kun rantaviivaakin on noin 1 600 kilometriä.
Uusia saaria nousee merestä maankohoamisen myötä, kun kunnan maa-
ala lisääntyy vuosittain yhden neliökilometrin verran, 317 cm² sekunnissa.
Itse asiassa kaikki Mustasaaren kylät ovat sijainneet vesistön rannalla jossakin historiansa vaiheessa. Mantereen puoleisten kylien asukkailla on ollut vanhastaan kalastusoikeuksia saaristossa, ja hyvin monilla mustasaarelaisilla ja vaasalaisilla on siellä nyt omat saariparatiisinsa, joista on kerrottavana omia tarinoitaan.
Yksi uusimpia saariston fiktiivisiä tarinoita on Samaelin kirja, vaasalaisen Marko Hautalan kirjoittama, Björköbyhyn sijoittuva jännäri hylkeenpyynnistä 1930-luvulla.
Historia kertoo kylästä toki lukemattomia tositarinoitakin.
Björköby on aivan erityinen osa saaristoa. Se sijaitsee Suomen ainoan luontoarvoihin perustuvan maailmanperintökohteen sydämessä, johon tuhannet ja tuhannet luontoturistit tekevät pyhiinvaellusmatkojaan.
Maan kohoamisen jäljet täytyy saada nähdä omin silmin. Se onnistuu kiipeämällä Saltkaretin näkötorniin ja vaeltamalla sen jälkeen lyhyemmän tai pidemmän reitin maailmanperintömaisemissa.
Muitakin vieraita Björköbyssä on käynyt, eikä lainkaan toivottuja. Saaren vieraanvaraisuutta on käytetty pakolla hyväksi kahdesti: miehityksessä ja Suomen sodassa.
Isonvihan aikana venäläiset korjasivat laivastonsa laivoja ja hakkasivat kylän metsien puut. Suomen sodan aikana venäläiset sotilaat kulkivat talvella sotaretkellään 3 000 miehen voimin Björköbystä Merenkurkun yli Uumajaan, kaupungin ryöstely mielessään. Sotajoukko yöpyi saarella ja söi kaiken ruoan, käytti kaikki kylän heinät ja polttopuut.
Matkalla moni sotilas kohtasi kuolemansa käytyään väsyneenä jäälle makaamaan. Heidän luitaan ajelehti sittemmin rannoille. Löydetyt luut kerättiin yli sadan vuoden jälkeen yhteen paikkaan ja kuolleille sotilaille pystytettiin muistomerkki.
Björköbystä on lyhyt matka Ruotsiin, ja siellä käytiinkin usein. Kylän talolliset toimivat kruunun laskuun kuljettaessaan henkilöitä ja postia Merenkulkun yli. Tästä hyvästä he saivat verovapauden ja nuorukaiset vapautuksen sotapalveluksesta.
Saari oli pitkään eristyksissä, sillä Raippaluodosta rakennettiin sinne tie vasta 1954. Siihen asti kuljettiin omilla veneillä ja vuorolaivoilla. Nyt toivelistalla olisi mm. tie Vallgrundin Vistaniin, saavutettavuutta parantamaan.
Tätä lukiessasi Mustasaaren maa-alue on taas kasvanut!
Kirjoittaja on mustasaarelainen senioritoimija.