”Näin meillä on aina tehty ja näin meillä tehdään vastakin.” Mutta miksi ihmeessä, jos ja kun tieto paremmasta ja toimivammasta mallista on nenän edessä? Mikä muutoksissa pelottaa, mikä paremmassa ja toimivammassa kauhistuttaa?
Kun aloitin ensimmäisessä työpaikassani opiskelujen jälkeen, kohtasin muutosvastaisuuden voimalla, jollaista en ennen ollut kokenut. Mistä oikein oli kyse? Ajattelin aluksi että kyseessä on varmasti vain alalla vallitseva kateus ja uhka jotka ajavat tällaiseen torjuntaan. Että nuoret naiset eivät voi tietää mitään tai osata mitään tai edes ajatella. Että olkoot nuoret vaan nättejä ja tehkööt mukisematta mitä ohjaajat pyytävät.
Merkille pantavaa oli, että muutoksen kauhu kulminoitui vanhempiin kollegoihin sukupuolesta riippumatta. Olin ajatellut koulussa ollessani, että heiltä tulisin oppimaan työstäni eniten. Nopeasti ymmärsin, että näin ei tule tapahtumaan. He olivat täysin juuttuneita omien uriensa alkuun ja omaan erinomaisuuteensa. Nyt kun itse kuulun työyhteisöni vanhenevaan joukkoon, alan ymmärtää entisiä kollegoja. Miten minä voin katkaista torjunnan ketjun? Vain ja ainoastaan itseäni kehittämällä.
Kaiken uuden oppimishaluun vaikuttaa merkittävästi se, millaisessa kodissa on kasvanut, mikä on perheen koulutustausta ja mikä on oma koulutuspohja. Mitä vähemmän on elämässään opiskellut, sitä haluttomampi on muutoksiin elämässä ja työssä. Sääli, sillä ihminen on uskomattoman kyvykäs oppimaan uusia taitoja vielä seniorivuosinakin.
Kyky oppia ja mukauttaa omaa toimintaansa uusille urille säilyy koko eliniän. Ei tarvitse jäädä vanhaan ja toimimattomaan, vaan aina voi vaihtaa suuntaa. Mozartin musiikin on tieteellisesti todistettu lisäävän älykkyyttä, ja soitinopinnot sekä soittoläksyjen harjoittelu auttavat ihmistä oppimaan paremmin muita asioita. Ne myös kehittävät keskittymistä ja kärsivällisyyttä – oppimisen todellisia edellytyksiä, joita meiltä tässä ajassa liian usein puuttuu.
Uuden oppimisen ja omaksumisen tarpeet voivat yllättää meidät milloin tahansa, esimerkiksi muuttunut elämäntilanne tai työyhteisön kohtaama muutos. Uusi työtoveri voi tuoda tullessaan oman toimintamallin ja hetken aikaa on kaikki aivan sekaisin.
Tässä tilanteessa oppiminen voi tarkoittaa uusien taitojen lisäksi myös sopeutumista, hyväksymistä, mahdollisuuksien näkemistä ja löytämistä.
Oppimiskyvyn ylläpitäminen on äärettömän tärkeää ja hyödyllistä myös muistisairauksia ehkäisevästä näkökulmasta katsottuna sekä työssä jaksamisen ja työssä kehittymisen kannalta. Lapsena asiat opitaan mallista, seuraamalla elämää ympärillä. Aikuisena oppiminen taas tapahtuu parhaiten omien kiinnostusten kohteiden ja asioiden tutkimisen kautta.
Oppimisen ei tarvitse olla vain reppu selässä koulunkäyntiä, vaan uutta on mahdollista omaksua läpi elämän eläen ja havainnoiden. Mikä mahdollisuus – ei jätetä sitä käyttämättä! Ja pidetään mielessä se, että lukeminen kannattaa aina.
Liisu Aurasmaa
Kirjoittaja on Seinäjoen kaupungin- teatterin näyttelijä.