Seppeletalkoot ehtii vielä järjestää omalla paikkakunnalla. Näillä ohjeilla havuseppele syntyy vikkelästi.
Hämeenlinnalainen Esa Jaatinen on ihmeissään. Puhelin pirisee ja sähköposti kilkattaa.
Jaatisen ideoimat seppeletalkoot ovat lähteneet vyörymään läpi koko maan.
Reilu vuosi sitten Jaatinen istui pitämässä taukoa metsätöistä. Nuotion ääressä, havupuiden katveessa hän mietti, mikä olisi sellaista, johon kuka vain voisi osallistua Suomi 100 -hengessä.
Suomen hautausmaille on haudattuna 95?000 sankarivainajaa. Jaatinen keksi, että olisi juhlavaa, jos oman paikkakunnan sankarivainajat saisivat havuseppeleet itsenäisyyspäivänä.
Jaatinen otti tyttärenpoikansa mukaansa ja lähti katsomaan hautausmaalle, millaisia haudat ovat.
Lapsenlapsiensa kanssa hän mittaili kiviä ja yhdessä he tulivat siihen tulokseen, että seppele saa olla halkaisijaltaan korkeintaan 20 senttimetriä.
Sitten Jaatinen otti yhteyttä seurakuntaan ja kysyi, onko mitään säädöksiä, joita pitäisi ottaa seppelekampanjassa huomioon. Sellaisia ei ollut, joten Jaatinen otti seuraavaan askeleen ja soitti veteraanijärjestöön. Sen jälkeen seppelekampanja onkin elänyt omaa elämäänsä.
Jaatisen idea on kiirinyt suusta suuhun. Aina kun Jaatinen kuulee jonkun tahon olevan mukana, hän ottaa ruutuvihon esiin. Siellä on kirjattuna jo pitkälti yli sata paikkakuntaa, jotka ovat lähteneet mukaan järjestämään oman kunnan sankarihaudoille seppeleet.
Jaatinen laskeskelee, että sankarivainajille on valmiina jo yli 20?000 havuseppelettä.
–Vielä ehtii mukaan, kun panee heti toimeksi.
Jokaiseen havuseppeleeseen jää tekijän kädenjälki. Jaatisesta se on henkilökohtainen kiitos ja kunnianosoitus sankarivainajille.
–Tässä työssä on huomannut, että isänmaata arvostetaan. Niin moni on lähtenyt mukaan.
Jaatisen omat vanhemmat ovat siirtolaisia, ja perheessä on autettu sotainvalideja.
–Pikkupojasta asti olen nähnyt, millaista hintaa sodasta on maksettu.
Kanta-Hämeessä seppeletalkoita on järjestetty ahkerasti. Muun muassa Hämeenlinnan torilla kuka vain pääsi sitomaan seppeleitä.
–Vähän se jännitti. Edellisenä yönä tein 70 pohjaa valmiiksi.
Jaatisen jännitys oli turha. Kolmessa tunnissa torilla valmistui 386 havuseppelettä. Jaatinen on myös kiertänyt kouluissa ja kolmannen sektorin järjestämissä seppeletalkoissa neuvomassa, kuinka homma toimii.
Kampanjalla on veteraanien Suomi 100 -status. Lisäksi kampanjasta on tehty video Ylen sivuille. Jaatinen palkittiin myös Hämeen liiton Tahto-palkinnolla.
Palkinnot ja huomionosoitukset eivät ole Jaatiselle homman ydin. Tärkeää on muistaa omalla työpanoksella itsenäisyyden eteen taistelleita.
–Haluan viedä tämän maaliin ihan rauhassa. Tämä on ollut aihe, joka koskettaa kaikkia tavalla tai toisella.
Sankarivainaja = Puolustusvoimiin kuulunut, sotatoiminnassa menehtynyt henkilö
1. Ota yksi kuusenoksa ja kieputa metallilankaa sen ympärille, jotta neulaset eivät törrötä. Näin saat kranssille hyvän rungon, jonka ympärille voi alkaa kokoamaan varsinaista seppelettä.
2. Kiedo kuusenoksa esimerkiksi vanhan maalipurkin ympärille. Sido päät toisiinsa kiinni ja leikkaa ylimääräinen pätkä pois. Näin kaikista seppeleistä syntyy samankokoisia ja ne pitävät muotonsa. Sankarihaudoille sopiva seppele on halkaisijaltaan noin 20 senttimetriä.
3. Leikkaa kuusenoksista havunpätkiä. Niitä voi ottaa kerrallaan pari, kolme, ja sitoa kiinni seppeleeksi. Metallilangalla saa havut hyvin kiinni kranssipohjaan. Kädellä voi tukea havunpätkät oikeaan asentoon.
4. Seppeleen oikea kiertosuunta on myötäpäivään. Metallilangan pää jää alle tulevin havujen alle piiloon. Metallilankaa ei tarvitse katkaista kesken kiertämisen.
Esa Jaatinen on koko syksyn tehnyt sankarihaudoille seppeleitä ja vetänyt lukuisia talkoita. Hän on kiitollinen, että niin moni on lähtenyt kampanjaan mukaan.
