Joskus vuosikymmeniä sitten oli häpeällistä toimia, ”ajaa”, ns. sammutetuin lyhdyin. Salapoliisien toiminta lie silloinkin ollut hyväksyttyä ilman rummutusta, että ”tässä tulee salaetsivä nuuskimaan tanhuviasi”.
On puhuttu tässä Suomenmaassa aina rehtiydestä, selväkielisyydestä ja värinsä tunnistamisesta ainakin poliittisilla areenoilla. Myönnän, että tasavaltamme ylin johtaja ulkopolitiikassa on presidentin suhteen merkinnyt ainakin näennäistä irrottautumista puoluepoliittisista irtiotoista.
Nyt 2023 kuuluukin sanoa, että mikä se tuollainen Jussi, Paavo tai Hjallis on, joka sanoo olevansa jonkin puolueen ehdokas presidentinvaaleissa... Nyt jos koskaan ehdokas oikein kunnostautuu olemalla väritön, hajuton ja mauton!
Onko otsikkoni tutkijapersoona Mika Aaltola muka parempi poliittisen oikean laidan edustaja lausumalla olevansa ”vain valitsijayhdistysläinen”? Kysynpä vaan. Olli Rehn on ihan samantyyppinen hahmo – olemalla eduskunnassa suht hiljainen keskustalainen mutta kuuluvansa oikeasti samaan värittömään asiantuntijuuteen kuin Aaltola ja nyt jopa perusivihreä Pekka Haavisto. Samaa harmaata eminenssiä he kukin ovat.
Uusi aika näyttää koittaneen. Poliittinen värikartta näyttää pian ulkoisesti ainakin arkiharmaalta eikä ”kukaan ole mitään aatetta” – muka. Onko todellisuudessa niin?
Ei ole niin, että oikeasti joku olisi puolueeton, ainakaan aatteeton voidakseen vaikuttaa jonkin maan johdossa.
Tässä ajassa piiloudutaan näennäisesti ingognito-pukuun. Mitä lisäetua muka värittömyys tuo? Tiedämme oikeasti Aaltolan olevan oikeistohenkinen eikä vasemmistolainen ainakaan ja että esimerkiksi perusvihreä Pekka Haavistokin on nyt ”vain valitsijayhdistysläinen ehdokas”.
Tanskalaiskirjailija H.C. Andersen kirjoitti jo vuosisadat sitten tunnetun satunsa, jossa päähenkilö kulki julki estradeilla ilman rihman kiertämää. Aikalaisensa eivät tohtineet ääneen lausua, ettei kuninkaalla ole yllään kuin syntymäpukunsa. Löytyi sentään pikkulapsi, joka toi esiin ”suuren salaisuuden” – kuninkaalla ei ole mitään yllään!
Onko uusi poliittinen ilmasto syysharmaan sumuinen oikeasti vai mistä on kyse ehdokkaiden kiertäessä ja kieltäessä oikean luonteensa ja aatetaustansa?
Mitä tekee demaripuolue, entä kokoomus ja vasemmisto? Kun oma tausta kielletään, on itsetuntokäsite saamassa ihka uuden nimikkeen, – itsetunnottomuusko?
Liioittelen tai en mutta aikamme ilme on muuttumassa, eikä vähiten poliittisten ylilyöntien, ns. tasa-arvokehityksen ja jopa sukupuolettomaksi leimautumisen vuoksi.
Miksi aikamme ihminen nyt pakenee itseään kuin Aadam ja Eeva paratiisissa? On yksi, joka kuitenkin tietää kaiken jokaisesta. Tietänet, kuka.
Jouko Pesonen
Lehtimäki