Tarina on tavallinen.
– Tyttäreni ex-mies kuului jengiin, minkä vuoksi tyttäreni lähti häntä pakoon, salvadorilainen Blanca Estella , 45, huokaa, kun hän kertoo puhelimitse siitä, miten vaarallinen matka sai alkunsa.
Estellan tarina ei ole poikkeuksellinen. Jengiväkivalta on yksi suurimmista syistä, miksi El Salvadorista ja sen naapurimaista Guatemalasta ja Hondurasista lähdetään etsimään parempaa elämää Yhdysvalloista.
Estellan tarkoitus ei tosin ollut jäädä Yhdysvaltoihin, vaan ainoastaan viedä tuolloin 4- ja 11-vuotiaat tyttärentyttärensä Marcelitan ja Nicolen paperittomana siirtolaisena maassa elävän äitinsä luokse.
– Tyttäreni ex-mies pääsi vankilasta viime vuonna ja alkoi uhkailla minua ja lapsiaan. Siksi tyttäreni halusi heidät mahdollisimman nopeasti turvaan ulkomaille.
Mukana ilman vanhempia matkustavat lapset
Estella turvautui monien muiden tapaan ihmissalakuljettajien apuun. Mata maksoi hänen mukaansa yli 6000 dollaria. Sen maksoi hänen tyttärensä.
Matkaan lähdettiin viime elokuussa pääkaupunki San Salvadorin lähistöllä sijaitsevasta Apopan lähiöstä. Siellä odottivat mies ja nainen, jotka veivät Estellan ja lapset ensin autolla Guatemalaan.
Mukana oli myös kaksi ilman vanhempia matkustavaa 8- ja 14-vuotiasta poikaa.
– Jouduimme vaihtamaan autoa matkan aikana viisi kertaa. Yhtäkkiä auto pysähtyi, ja meitä hoputettiin juoksemaan seuraavaan, Estella kuvailee.
Automatka kesti lähes vuorokauden.
– Iltakuudelta olimme Guatemalassa.
Lapsen hiukset värjättiin
Tilastojen mukaan Meksikon halki kohti Yhdysvaltoja matkustaa lähes puoli miljoonaa paperitonta siirtolaista.
Estellan ja lasten matka jatkui kohti Meksikon ja Guatemalan rajan lähistöllä sijaitsevaa Chiapasin osavaltiota.
Estella kertoo joesta, jonka läpi he ajoivat autolla.
Todennäköisesti kyse on Suchiatesta, rajajoesta, jonka suurin osa Guatemalan kautta tulevista paperittomista siirtolaisista joutuu ylittämään. Estella ei kuitenkaan ole varma.
– Chiapasia lukuun ottamatta minulle ei ole käsitystä siitä, missä milloinkin olimme. Chiapasin tiedän, koska näin tien varrella kyltin.
Etelä-Meksikossa Estella ja lapset vietiin taloon, jossa salakuljettajat säilyttivät Yhdysvaltoihin kuljetettavia siirtolaisia.
– Siellä meille kerrottiin, että minun tuli esittää naispuolisen salakuljettajan langon vaimoa. Naissalakuljettaja taas esittäisi lastenlasteni äitiä. Nainen värjäsi vanhemman tyttärentyttäreni Marcelitan hiukset tummemmaksi, että he muistuttaisivat enemmän toisiaan.
Matka oli tarkoitus jatkaa kahdessa eri ryhmässä. Jakautuminen ei kuitenkaan onnistunut, sillä Nicole ei suostunut olemaan erossa mummistaan.
– Hän tarrasi minuun kiinni. Myös minua pelotti ajatus hänen päästämisestään ventovieraiden mukaan. Lopulta meille soitettiin paikalle auto, jonka tarkoitus oli kuljettaa meidät ilmeisesti Meksikon ja Yhdysvaltojen rajalle asti.
Kuljettaja heitti kyydistä
Matka katkesi, kun kuljettaja alkoi ahdistella Estellaa.
– Suutuin ja muistutin, että hänelle on maksettu meidän kuljettamisestamme. Sitten mies jätti meidät tienpientareelle.
Lopulta kaksikko sai kyydin ohi ajaneelta mieheltä, joka vei heidät ensimmäisen, meksikolaisten siirtolaisviranomaisten tarkastuspisteen edustalle. Tarkastuspisteitä on ympäri Meksikoa, ja niiden tarkoituksena on pysäyttää siirtolaiset jo Meksikossa ennen kuin he ehtivät Yhdysvaltojen rajalle.
– Yritin ottaa mukaan matkalaukkumme, mutta mies sanoi, että ei kannata, koska se voisi olla epäilyttävää.
Lopulta Estella lähti kävelemään tarkastuspisteen läpi mukanaan ainoastaan rahat ja tyttärentyttärensä päällystakki.
Tarkistuspisteellä Estellalta kysyttiin mihin he olivat menossa.
– En tiennyt, mitä vastata, koska en tunne Meksikoa. Siirtolaisviranomaiset tutkivat papereitani ja kuulustelivat minua tunnin. Lopulta yksi heistä tuli viemään meitä ulos odottavaan autoon.
– Luulin, että he auttoivat hyvää hyvyyttään, mutta myöhemmin kävi ilmi, että tyttäreni oli siirtänyt heille 20 000 pesoa (noin 900 euroa) rahaa.
Uusi kuljettaja vei kaksikon kauppaan ja käski ostaa paljon ruokaa ja vettä. Raja ylitettäisiin kävellen, ja matka kestäisi noin neljä päivää.
Sitten kuljettaja vei Estellan ja hänen tyttärentyttärensä bussiin.
Siirtolaisratsia pysäytti
Matka katkesi siirtolaisviranomaisten tekemään bussiratsiaan Querétarossa Keski-Meksikossa.
– Meidät vietiin pääkaupungin lähellä sijaitsevaan pidätyskeskukseen noin yhdeltätoista illalla.
Pidätyskeskukset ovat Meksikossa pelkistettyjä, vankiloita muistuttavia rakennuksia.
– Saimme onneksi kinkulla ja juustolla täytetyn tortan eli meksikolaisen voileivän, keksejä sekä mehua.
– Sitten meidät vietiin huoneeseen, jossa oli sänkyinä betonisia lavereita. Huoneessa oli kaikenikäisiä naisia ja lapsia odottamassa karkotusta.
Miehiä pidettiin Estelan mukaan toisella puolella.
Epäiltiin kidnappauksesta
Meksikossa ongelmaksi muodostui se, että Estellalla ei ollut Nicolen henkilöpapereita. Ne olivat jääneet ihmissalakuljettajalle.
– He ajattelivat, että olen kidnapannut hänet.
Lopulta tilanne selvisi niin, että Estellan sukulainen lähetti El Salvadorin konsulaattiin kopion tyttärentyttären henkilöpapereista.
– Muutaman päivän päästä meidät kuljetettiin takaisin rajalle ja El Salvadoriin. Siellä viranomaiset antoivat meille ruokaa ja vaatteita sekä rahat bussilippuun, että pääsimme palaamaan kotiin.
Vasta silloin Estella sai tietää, että vanhempi tyttärentytär oli päässyt turvallisesti perille äitinsä luokse.
– Tieto helpotti.
Matka oli saanut kaikesta huolimatta melko onnellisen lopun.
Uhkailu jatkuu
Estellan tyttären ex-mies asuu edelleen lähistöllä.
– Hän uhkailee, mutta yritämme olla välittämättä. Tällä hetkellä kaikki on ihan hyvin, Estella vakuuttaa.
Nyt viisivuotias Nicole on pyytänyt mummilta, että hän ei enää joudu samanlaiselle matkalle.
– Hän sanoo, että mummi, me yritimme, mutta nyt meidän ei tarvitse enää yrittää.
Estella on samaa mieltä.
– Enää vain pakon edessä.
Maija Salmi