Hyvällä toimittajalla on uutisnenä, joka vainuaa mielenkiintoisia asioita työssä ja vapaa-ajalla. Monella journalistilla on myös uutiskorva. Se ei tarkoita, että olisimme erityisen uteliaita. Moni tiedonvälittäjä vaan ei voi olla kuulematta asioita, joihin muut eivät kiinnitä minkäänlaista huomiota.
Erityisen hauska on pistää merkille, mitä ihmiset juttelevat silloin, kun eivät tiedä toimittajan läsnäolosta. Keskustelut muistuttavat usein stand up-esitystä.
Lapualla kirpputoripöytää penkoessani kaksi ikämiestä jutteli vieressäni. Kaksikko kyseli toistensa kuulumisia.
– Saisi se talvi jo tulla. Ei tällainen helle suomalaiselle sovi, toinen valitti.
– Ei niin, mutta eihän tässä ole enää kuin viisi kuukautta jouluun, kaveri tsemppasi.
– Kyllä se on parasta, kun lämpömittari on viisi astetta miinuksella. Tarkenee T-paidalla, mutta ei tarvitse ravata auton laseja, jatkoi kuumuuden kanssa tuskaillut herra.
Toisen mieleen jääneen keskustelun kuulin hiljattain Seinäjoella pitsaa odotellessani. Tässäkin keskustelussa osallisena oli kaksi miestä.
– Mitä kuuluu? nuorempi kysyi.
– Mikäs tässä on kuolemaa odotellessa. Kotona on tullut oltua, vanhempi herrasmies vastasi.
– Siellä sitä kuolemaa onkin mukava odotella, kysyjä hymähti.
Yritin peittää nauruntirskahdukset köhimiseen.
Kolmas esimerkki on viime viikolta vaateliikkeen tarjouspäiviltä Ylistarosta. Koska pukukoppeihin oli pitkät jonot, naiset kokoontuivat sovittamaan asuja ulos aidan viereen. Ei siinä voinut olla kuulematta toisten puheita. Yksi lady kertoi, että hänellä on viidettoista silmälasit. Mitä ihmettä? Nyt minulla on naisen puhelinnumero, joten ehkä saatte joskus lukea Eparista erikoisesta keräilykohteesta.
Muiden juttujen kuuntelu — tai pikemminkin kuuleminen — on oivallinen tapa päästä lähemmäs toisten arkea. Keskustelut eivät ehkä päädy valtakunnan ykkösuutisiin, mutta ne kertovat asioista ja tapahtumista, jotka kiinnostavat alueen asukkaita. Moni kaupunkilehden juttu onkin saanut alkunsa omista tai toisten juttutuokioista, havainnoista ja kokemuksista.
Kun tulee puhe ammatistani, moni kysyy ensimmäisenä, että onko vaikea keksiä jutunaiheita. Ei todellakaan ole!
Nokkela toimittaja huomioi ja kummastelee joka päivä lukuisia asioita. Kaikista niistä voisi tehdä jutun tai useammankin näkökulmaa vaihtamalla. Joskus ihan ahdistaa, koska kaikkia ideoita ei mitenkään ehdi toteuttamaan.
Ihmisiä arveluttaa usein myös se, uskaltaatko puhua asioista vapaasti, jos paikalla on toimittaja. Kyllä voi. En kirjoita ystävieni elämästä kysymättä lehteen, en vakoile, en salakuuntele, vaan huomioin.
Mikä kiinnostaa sinua ja minua, kiinnostaa suurella todennäköisyydellä myös muita Eparin lukijoita. Näistä asioista kirjoittamalla syntyy hyvä kaupunkilehti. Sellainen, joka kuulostaa tältä seudulta ja tuntuu omalta.