Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö on syöksemässä Suomen heikoksi päästetyn julkisen talouden ojasta allikkoon. Kasvojen menettämisen pelko on muodostunut suurimmaksi esteeksi, uhon mentyä liiallisuuksiin. Tämä koskee erityisesti SAK:n ay-johtajia. He tekivät pahan virhearvioinnin lähtiessään SDP:n taistelukärjeksi.
Taustalla on ilmeisesti ainakin osittain SDP:n ja Sanna Marinin vaalitappio, jona viime eduskuntavaalien vaalitulosta voidaan pitää, kun Marin menetti jopa taktisella äänestämisellä tavoittelemansa pääministerin ja hallituksen muodostajan paikan. Se oli kova isku, josta toipuminen vaatii näköjään aikansa.
Lähtökohtaisesti demokraattisesti valitun hallituksen toimiin ei mikään järjestö voi vaikuttaa kiristämällä. SAK tekee nyt juuri sitä. Ikävää tämä on myös vastuullisten rividemareiden kannalta, joiden tulevaisuudesta SDP:n johto ei näytä välittävän.
Jos hallitus nyt perääntyisi kiristyksen edessä, kuten SDP SAK:n tuella vaatii, siitä tulisi vaarallinen ennakkotapaus. SAK ja SDP, kuten vasemmistoliitto ja vihreätkin, tarjoavat demokratialle myrkkyä. Enimmillään hallitus voisi perääntyä asioissa, jotka eivät vaikuta kokonaistavoitteeseen, mm. julkisen talouden tasapainottamiseen ja työllisyyden nostamiseen. Niitä lienee melko vähän.
Oletetaan, että seuraavissa vaaleissa SDP voittaa. Silloin esimerkiksi Elinkeinoelämän Keskusliitto (EK) tai mikä tahansa järjestö voisi kiristää hallitusta luopumaan hallitusohjelmansa tavoitteista työsuluilla ym. vastaavilla koko maan julkista taloutta vahingoittavilla keinoilla. Näin olisi voinut tapahtua myös Marinin hallituksen aikanakin. Mutta ei tapahtunut, koska hallituksen suvereniteettia kunnioitettiin.
SAK:n on nyt vaan peräännyttävä ja otettava asemansa sille kuuluvin valtuuksin, joihin ei vaalitulosten mitätöiminen kuulu. Vaikka vaalitulos ei sitä miellyttäisikään. Tässä tilanteessa perääntyminen osoittaisi SAK:lta rohkeutta ja isänmaallisuutta.
SAK:n täytyy ymmärtää ja myöntää, että kysymys on hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudesta. Siitä hyvinvoinnista erityisesti vähävaraiset ovat riippuvaisia. Hyvinvointiyhteiskunnan säilymisen edellytys on terve julkinen talous. Sitä ei pelkällä lisävelalla ja veronkiristyksillä ole mahdollisuutta enää pitää yllä. Suuri osa oppositiosta on valitettavasti Orpon hallituksen alusta lähtein häirinnyt sen työrauhaa. Aikaa on kulutettu mm. kuukausitolkulla vanhojen kirjoitusten selvittelyihin. Se oli selvää taktikointia. Kun sillä ei saatu vaalitulosta muutettua, siirryttiin järeämpiin keinoihin.
Pääministeri Orpo ilmoitti selvin sanoin ennen vaaleja ja pitkin hallituskautta, että viimeisen 15 vuoden aikana tekemättä jätetyt leikkaukset ja työmarkkinauudistukset on nyt tehtävä. Tätä on kannattanut Ylen 23.1.2024 julkaistun uutisen mukaan myös Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF), samoin Suomen Pankki ja valtiovarainministeriö. Muuten hyvinvointiyhteiskunnan rahoittamiseen ei kerta kaikkiaan ole varaa.
Syy välttämättömien uudistusten tekemiseen näkyy juuri nyt. Silti SAK haraa edelleen uudistuksia vastaan. Hyvinvointiyhteiskunta on niin tärkeä asia, että SAK voisi sen pelastaa luopumalla demokratian vastaisesta kiristyksestään ja hyväksyä viimeinkin vaalituloksen ja antaa hallitukselle työrauhan tehdä sitä, mitä sen vastuisiin kuuluu ja mihin se on vaalituloksen mukaisesti valittu.
Jos Orpon hallituksen saavuttama lopputulos ei äänestäjiä miellytä, kolmen vuoden päästä on taas eduskuntavaalit. Se on uusi mahdollisuus. Minkään järjestön tai liiton kiristystoimet eivät kuulu demokratiaan. Nyt punnitaan samalla, onko Suomi demokraattinen maa. SAK:n ainut mahdollisuus välttää totaalinen kasvojen menetys on pelastaa hyvinvointiyhteiskunta luopumalla huonosti ajoitetuista poliittisista lakoistaan ja palata asiaan seuraavissa vaaleissa.
Martti Saarikoski
Seinäjoki