Lauantai-iltapäivänä yli 600 ihmistä kokoontui Helsingin yliopiston juhlasaliin kuulemaan Suomen entistä pääministeriä Sanna Marinia (sd.). Marin saapui valkoisten pilarien kehystämään hulppeaan saliin pitkään jatkuneiden aplodien saattelemana. Marin ja häntä tilaisuudessa haastatellut Baba Lybeck sanoivat saaneensa kylmiä väreitä aplodeista.
Ennen tapahtumaa opiskelijat Sanni Vuollet ja Vilma Vähäkangas pohtivat STT:lle, että entisen pääministerin kuuleminen on kiinnostavaa politiikan opintojen kannalta. Heidän mielestään Marin on mielenkiintoinen henkilö, josta he haluavat tietää lisää.
Vähäkangas sanoo, että Marinista on kirjoitettu paljon mediassa, mutta hänestä on kiinnostavaa kuulla, miten Marin itse kertoo tapahtumista.
Vuollet näkee, että nuorille Marin on ensimmäisiä heidän aikanaan aikana vallassa olleita mieleen jääneitä merkkihenkilöitä. Hänelle Marinin kaudelta mieleen on jäänyt erityisesti korona-aika, joka vaikutti nuoriin merkittävästi.
Vähäkangas ajattelee, että siinä, miten eri sukupolvet näkevät Marinin, on eroja. Vanhemmat ihmiset saattavat hänestä tarkastella Marinia ehkä konservatiivisemmin. Nuoret pitävät rohkeammasta tavasta olla ja toimia ja saattavat Vähäkankaan mielestä saada siitä toivoa.
Toivoa hakemassa
Marinin tuore englannista suomeksi käännetty kirja on nimeltään Toivo on tekoja. Soile Eriksson tuli paikalle kuulemaan toivon näkökulmia.
Hän ja Lari Eriksson saivat liput tapahtumaan ennakkojoululahjana. Lari Eriksson sanoi tulleensa tapahtumaan niin sanotusti tyhjänä tauluna. He sanoivat, että heidän arvonsa kohtaavat Marinin kanssa.
Ulla-Kaija Heinilä saapui paikalle, koska häntä kiinnosti, mitä Marin kertoisi tähänastisesta elämästään. Heinilä sanoi, että hänen sydämensä on vasemmalla, vaikka ei mihinkään puolueeseen kuulukaan.
Tapahtuma oli loppuunmyyty. Selvä enemmistö Marinia kuulemaan tulleista oli naisia. Liput tilaisuuteen maksoivat 35 euroa, ja hintaan sisältyi kovakantinen signeerattu Marinin kirja.
Suomeksi kirjoitettu kirja olisi erilainen
Ennen tilaisuutta Suomessa Marin oli ollut markkinoimassa kirjaansa Yhdysvalloissa. Helsingissä Marin toi esiin suomalaisen ja yhdysvaltalaisen kulttuurin eroja.
Marin sanoi, että englanniksi kirjoittaminen oli haastavaa. Hänen mukaansa se toi kuitenkin etäisyyttä kirjan aiheisiin, jotka käsittelivät muun muassa johtajuutta, pääministeriaikaa, koronakriisiä ja Suomen liittymistä sotilasliitto Natoon.
Marinin mielestä kirja olisi ollut erilainen, jos hän olisi kirjoittanut sen alun perin suomeksi. Hän sanoi myös, että kansainvälisen yleisön ja Yhdysvaltojen takia kirjaan nousi mukaan joitakin yleisölle samaistuttavia teemoja, kuten naisten asema.
Tilaisuudessa Marin vitsaili myös suomalaisella lakonisuudella ja suoraviivaisuudella. Hän toi esiin, miten Suomessa oli kritisoitu ajatusviivojen käyttöä kirjassa ja kuinka Suomessa kuuluisi sen sijaan käyttää pistettä.
Seuraavaksi Marin matkaa Britanniaan markkinoimaan kirjaansa, jonka käännösoikeudet on myyty useisiin eri maihin.
