Puhelin piippaa aamuherätyksen. Siitä se alkaa. Uusi arkipäivä ja viikosta toiseen jatkuva ainainen hoppu. Ryntäämme töihin, kauppaan, kotiin, ruuanlaittoon, pyykinpesuun, harrastuskuskiksi ja vaikka mihin. On niin kiire, ettei meinaa pysyä elämänsä perässä.
Vaikka touhuamme kuinka paljon, tekeminen ei lopu. Arvostamme vapaa-aikaa ja elämän laatua, mutta silti yli puolet suomalaisista kokee viettävänsä arkisin itselleen mielekästä aikaa alle kaksi tuntia. Vuorokaudessa on 24 tuntia. Mikä estää tekemään useammasta minuutista mielekästä? No se pahuksen kiire!
Saarioisen teettämän Laatuaikaa-tutkimuksen mukaan kiire ja tekemisen paljous rajoittavat eniten melkein kolmanneksen elämää. Oma saamattomuus ja rahan puute estävät viidennestä tekemään enemmän itselleen mielekkäitä asioita.
Viikonloput tai vapaapäivät muuttavat selvästi ajankäyttöä. Kun palkkatöitä ei ole, itselle merkityksellinen aika kohoaa viiteen tuntiin päivässä.
Arjessa huonoa omatuntoa koetaan siitä, että läheisille ja omille harrastuksille jää liian vähän aikaa. Vapaalla moni keskittyy perheeseen ja tapaa ystäviään. Mieluisimmiksi ajanviettotavoiksi umppeloina pidetyt suomalaiset listaavat yllättäen keskustelun. Sen valitsee ykköseksi viidennes vastaajista. Kakkoseksi noussi matkustelu ja kolmoseksi ulkoilu. Kivana tekemisenä pidetään myös television tai elokuvien katselua, syömistä, juhlimista ja ruuan laittamista.
Viisaammat ovat todenneet, että kiire on aitoa silloin, kun joku on tulessa tai hengenhädässä. Vanha kansa sanoi, ettei hoppu ole hyväksi eikä kiire kunniaksi. Ajan puutteesta ja sen mukanaan tuomasta ylitehokkuudesta on kuitenkin tullut normi ja kunnia-asia. Olemme tehokkaita työntekijöitä, mutta myös esimerkiksi tehokkaita kuluttajia ja lomailijoita. Perheen yhteistä aikaa vietetään kalenterin mukaan suorittaen, vaikka kutsumme hetkiä kauniisti laatuajaksi.
Ei mutta nyt on pakko lopettaa. Hirveä kiire! Vaikuttaa siltä, että tässä viime hädässä kirjoitetussa tekstissä en saa ratkaistua sitä, miten selättäisimme kiireen. Toinen puoli kahden hengen toimituksestamme sairastui ja pitää saada hommat ajoissa valmiiksi. Painokoneet ja postipojat eivät odota.
Ja vaikka sairastuminen onkin erinomainen pakote pysähtyä ja antaa itselleen lepotauko, niin yritetään silti pysyä terveinä.
Virpi Kupiainen-Ämmälä
Toimittaja