Arvoisat Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen päättäjät. Oletteko miettineet, millaisia säästöjä saataisiin johtajien palkkojen maltillistamisella? Millaisia säästöjä saataisiin, jos päällekkäiset johtotehtävät yhdistettäisiin? Millaisia säästöjä saataisiin, jos johtajien ja ylempien toimihenkilöiden palkkojen nousun sijaan palkkoja kohtuullistettaisiin?
Tämä johtaa tietenkin ikävään tilanteeseen johtajien ansiotuloissa, mutta eikö näihin säästötalkoisiin tulisi nyt kaikkien osallistua?
Hyvinvointialueen toiminnan oikeudellinen peruste on perustuslain turvaamien, riittävien sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä turvallisuuden toteuttaminen, ja sen keskeisin edellytys on valtion rahoituksella turvattu, taloudellinen kantokyky ja itsehallinto.
Eli suomennettuna, hyvinvointialueen olemassaolon peruste on se, että jokainen suomalainen saa tarvitsemansa terveys- ja sosiaalipalvelut sekä turvaa hätätilanteissa. Jotta tämä onnistuu, valtio antaa alueelle rahaa ja samalla luvan päättää itse, miten palvelut parhaiten järjestetään.
Näyttää siltä, että Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialue, kuten moni muukin hyvinvointialue Suomessa, on päättänyt, että lakisääteisten terveydenhuollon palveluiden ja pelastustoimen palveluiden turvaamisen sijaan tärkeämpää on luoda hyvinvointialueen johtajille verorahoin avustettuna hyvät ansiotulot.
E-P:n hyvinvointialueen tekemien päätösten mukaan on tärkeämpää, että hyvinvointialueen johtaja Tero Järvinen tienaa vuodessa suomalaisten verorahoin tuotettuja ansiotuloja 209 000 euroa (2025) (I-P 13.11.), kuin se, että Etelä-Pohjanmaan alueen diabeetikot saisivat heille heidän elossapysymisensä kannalta tärkeää palvelua, eli jalkojen hoitoa hyvinvointialueella. Suunnitelmien mukaan neljä jalkahoitajaa menettää työnsä Etelä-Pohjanmaalla. Tästä hyvinvointialueen säästöksi kertyy 120 000 euroa.
Seinäjoen sairaalanmäki on jo valmiiksi täynnä. Siellä ei saa hoitoa tälläkään hetkellä, siellä ei ole nytkään riittävästi henkilökuntaa.
Miten on ajateltu, että sulkemalla lähipalveluja muun muassa Lapualla ja Ilmajoella ja keskittämällä palvelut Seinäjoelle saataisiin säästöjä?
Kuten I-P 10.11. ja MT 11.11. artikkeleissa mainitaan, toteutuessaan Etelä-Pohjanmaan pienempien sote-keskusten lakkautusten myötä Seinäjoen terveyskeskuksesta tulisi Suomen toiseksi suurin sote-keskus.
Kai ymmärretään, että alueen asukkaille on tärkeämpää saada lähipalveluja omalla kylällä, omassa kunnassa, kuin se, että saadaan kaikki marssia yhtaikaa Suomen toiseksi suurimpaan sote-keskukseen Seinäjoelle? Sen sieto- ja vastaanottokyky on jo ennen muutoksiakin äärirajoilla, parkkipaikat ovat jo nyt maksullisia, eikä siellä tälläkään hetkellä saa hoitoa.
Hyvinvointialueen terveyskeskuspalveluiden palveluyksikköjohtaja Jukka Raittinen totesi I-P:n artikkelissa: ”Seinäjoen Y-taloa ei ole tehty sellaisille asiakasmäärille. Se on nyt jo täysin täynnä”.
Jos halutaan säästöjä, palveluita tulisi keskittää alueellisesti pienempiin yksiköihin, joissa pystytään ennakoimaan ja ennaltaehkäisemään syntyviä sairauksia.
Tilat ovat jo olemassa, ja ihmisiä asuu edelleen Etelä-Pohjanmaallakin laitaseuduilla, pienemmissä kylissä, joista matkaa lähimpään kaupunkiin on helposti tunti.
Mikäli palveluita keskitetään aina vaan enemmän ja enemmän kaupunkiin, suurempiin sote-keskuksiin, hoitoon hakeutuminen viivästyy. Ei sinne haluta lähteä, eikä sinne ole varaa kaikilla lähteä.
Sairaanhoitajat, toimintaterapeutit, bioanalyytikot, jalkahoitajat, lääkärit ja kaikki muut hyvinvointialueen tärkeimmän työn tekijät tekevät työtänsä vilpittömästä auttamisen halusta.
Sama se, miten riepotellaan, miten vähennetään henkilöstöä tai eikä palkka nousekaan, edelleen työpaikalle hakeudutaan seuraavana aamuna auttamaan ihmisiä, koska halutaan auttaa.
Yksikään hoitaja ei tee työtänsä palkan vuoksi. Samaa arvopohjaa on varmaan lupa odottaa myös johdolta?
Jos johtajien määrää karsitaan ja palkkoja kohtuullistetaan, ja joku jättää sen vuoksi tehtävänsä, tilalle löytyy varmasti uusia tekijöitä. Sellaisia johtajia, joita ohjaa rahan sijaan aito halu auttaa ja rakentaa toimivia palveluita.