Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Säästä omai­sem­me sääs­töil­tä!

Mot-ohjelma 13.1. oli järkyttävää katseltavaa. Siinä tuotiin konkreettisella tavalla esiin maamme vanhustenhoidon puutteita. Jo ainakin parikymmentä vuotta on hoettu mantraa: ”Vanhukset haluavat asua kotona.” Haluavatko oikeasti? Yksinäisyys ja turvattomuus sosiaalisten suhteiden vähetessä ovat vanhusten ja sairaiden ongelma. Enää ei ole yhteisöllisyyttä, jonka turvin ennen elettiin.

Tilastotiedot kertovat, miten eri latua kulkevat ikääntyvien ja hoivapaikkojen määrät. Eivät kohtaa! Omassa kaupungissamme saimme tehtyä jo vuosia sitten päätöksen, että valtakunnallisiin suosituksiin kotona asuvista vanhuksista ei pyritä. Se oli hyvä päätös aikanaan, mutta tilanne kentällä pahenee koko maassa. Kriteerit hoivapaikalle pääsystä ovat kiristyneet ja nyt hyvinvointialueiden valtaisat säästöpaineet tuovat oman lisänsä.

Ministeri Juuson mukaan mitoitus 0,6 ei ole kategorisesti noudatettava. Olisiko siis niin, että maalaisjärkeä saa käyttää? E-P:n hyvinvointialueen säästöpaine ikääntyviä koskien on 3,4 miljoonaa, koko maassa 140 miljoonaa. Itse olen ikäluokkaa, joka joutuu reilun kymmenen vuoden jälkeen miettimään, kuinka toimia. Kaveriporukassa aikoinaan heitetystä ideasta ”hoitorenkaasta” saattaa hyvinkin tulla pohtimisen arvoiseksi. Muutama koti yhdessä palkkaisi kiertävän hoivatyöntekijän.

Professori Teppo Kröger totesi sosiaali- ja terveysvaliokunnan pyytämässä lausunnossa: ”Hoivapalvelujen menot eivät ole uhka kansantaloudelle. Ne ovat vain noin kymmenyksen ikääntymisen aiheuttamista menoista.” Meillä on varaa antaa vanhuksille parempaa, täytyy olla! Toki paikkakuntien välillä on eroja vanhusten määrässä, mutta jokainen yksin kodissaan lattialla makaava vanhus on liikaa.

Meillä jokaisella on vastuu läheisistämme ja auttavat kädet voivat löytyä ihan naapurista tai järjestöistä. Omaistenkaan vastuuta ei voi jättää syrjään. Yhä enemmän tarvitaan välittäviä ihmisiä. Digi ei koskaan korvaa lämmintä halausta tai pientä jutusteluhetkeä, vaikka puhelimitse.

Toivon todella, että vanhuksen lähin omainen ei ole viranomainen.

Aino Kanervikkoaho-Kataja (kd.)

Alajärvi