Pimeästä kuuluu huuto: ”Valmis”. Rynnäkkökivääreihin syttyy valo, kun maastopukuihin pukeutuneet miehet tähtäävät maalitauluihin.
He laukaisevat aseet, mutta mitään ei tapahdu. Kivijärven ampumaradalla on hiljaista.
– Teemme aluksi kaiken kylmäharjoitteluna. On äärettömän tärkeää, että asevalo sytytetään vasta silloin, kun ase on nostettu kohteeseen. Jos sen tekee aikaisemmin, paljastaa itsensä, kertoo Hannu Maunula Maanpuolustuskoulutusyhdistyksestä (MPK).
Ampumaradalla on käynnissä MPK:n taktinen kivääri -opintosuunnitelman kuudes kurssi.
Kurssi keskittyy pimeässä ampumiseen. Marraskuisena lauantai-iltana ainoa valonlähde on täysikuu.
Ampumisesta kiinnostutaan armeijassa. Miehillä on yllään maastopuvut. Aktiiviset reserviläiset ovat matkustaneet Vaasaan ympäri Suomea. Tällä kertaa kaikki kurssilaiset ovat miehiä, nuorin on 26-vuotias ja vanhin 59-vuotias.
– Moni kiinnostuu ampumisesta armeijassa ja haluaa sen jälkeen kehittää aseenkäyttötaitojaan. Puolustusvoimissa on massa-ammuntoja, kun me keskitymme yksilöihin, Maunula sanoo.
MPK järjestää paljon erilaisia kursseja, jotka perustuvat vapaaehtoiseen maanpuolustukseen. Kiväärikurssit ovat erittäin suosittuja.
– Reserviläisten tietoisuus ja halu oppia ovat kasvaneet. Myös ajan henki laittaa miettimään maanpuolustuksen tärkeyttä ja poikkeusoloissa toimimista.
Valotikut selässä. Yhtäkkiä aseisiin tulee häiriöitä, ja reserviläiset huutavat ”lipas”. Se kertoo taistelijaparille, että nyt tarvitaan tukea.
– Kävimme ensin läpi teoriaa, eli perusasioita pimeässä toimimisesta. Kommunikaatio on silloin elintärkeää, Maunula kertoo.
Turvallisuuden takia ampujilla on selässään valotikut. Sen lisäksi kaikilla on suojalasit, kuulosuojaimet, polvisuojat ja kypärät. Moni on hankkinut myös varuste- ja suojaliivejä. Aseita on kahta eri tyyppiä.
– Toinen muistuttaa venäläisten AK-47 Kalašnikovia ja toinen Yhdysvalloissa valmistettavaa AR-15-rynnäkkökivääriä. Kurssilaiset ovat yleensä hankkineet aseen itselleen, mutta meillä on myös laina-aseita.
Pieniä välähdyksiä pimeässä. Seuraavaksi haetaan lippaat. Kurssilaiset asettuvat riveihin ja valmistautuvat ampumaan. Miehet seisovat selkä ampumatauluja kohti.
– Harjoittelemme 360 asteen uhkasektoria. Ammumme aina myös heikommalta puolelta, Maunula kertoo.
Laukaukset ovat pieniä välähdyksiä pimeässä. Lopuksi kaikki ampuvat lippaansa tyhjäksi. Sen jälkeen Maunula käy läpi harjoitusta.
– Pitää pysyä tarkkana, vaikka valmistautuminen ja asento muuttuvat.
Illan aikana harjoitellaan ampumista eri asennoista ja erilaisten suojien, kuten tynnyreiden, takaa. Lopuksi harjoitellaan kulkua huoneistoon, eli tällä kertaa ampumaradan vieressä olevaan rakennukseen.
– Alku on kevyttä, ja sen jälkeen tehtävät vaikenevat. Suunnittelijalla on suuri vastuu. Liian aikaisin ei saa tehdä liian vaikeita asioita, Maunula sanoo.
Yksi kurssilainen ampuu noin 250 laukausta. Ilta päättyy aamuyön tunteina ammuntatestiin, jossa maalitauluna on urheiluammunnan IDPA-taulu.
Testissä ampujan pitää olla mahdollisimman nopea ja tarkka. Voittaja palkitaan diplomilla.
– Kurssi kehittää turvallista aseenkäsittelyä. Ampuminen on sotilaan tärkein kamppailutaito.
Janette Litmanen
