Ruskea kieli on monen menestyjän tuntomerkki. Tämä ei ole rasismia. Osaava, lipevä nuoleskelija on sujuvan puheen taituri. Kohteliaasti esiintyvänä hänet koetaan miellyttävänä ja luotettavana. Hän on häikäilemätön oman edun tavoittelija. Hyöty on hänen motiivinsa, ei lähimmäisyys.
Valheellinen imartelu uppoaa herkästi valtaosaan ihmisistä. Jokainen johtaja on manipulointivaarassa. Hän saa harhautuneen käsityksen ympäristöstään. Asialliset, suorapuheiset ja rehdit työntekijät joutuvat paitsioon. Parhaankin johtajan käsitys itsestään vinoutuu. Yksikään johtaja ei tiedä, mitä hänestä todella ajatellaan. Hän ylentää ja palkitsee aivan rehellisesti alaisia, joista kaikki muut inhoten pudistelevat päitään. Kun johtaja vaihtuu, tämän entisen vitseille ei enää nauretakaan. Vältä imartelevaa ystävää, sanoo vanha sananlasku. Diktaattorit ovat yllättävän herkkiä imartelulle.
Amerikkalainen ihmissuhdekouluttaja Dale Carnegie kirjoitti käytännön toimintaohjekirjan ”Miten saan ystäviä, menestystä, vaikutusvaltaa”. Siinä neuvotaan käyttäytymään juuri edellä kuvatulla tavalla, paitsi, että hän korostaa voimakkaasti rehellisyyttä.
Kaksinaamaiset rottaluonteet hyödyntävät kuitenkin kirjan ohjeita ruskeakielisesti suurella menestyksellä. Puhdasmieliset sanat muuttuvat haisevaksi imarteluksi.
Kuulijoiden alttius imartelulle vaihtelee, mutta tunnettua on, että koulutettu naisvakooja saa imartelulla vaikka marsalkan paljastamaan atomisalaisuuksia. Sama on tilanne kaikkialla ihmisten kohdatessa.
Kekkonen ei juuri sietänyt vastaanväittäjiä. Hänen lähipiirinsä koostui myötäilijöistä. Heitä kutsuttiinkin perässähiihtäjiksi.
Poliittinen täyskäännös avasi portit K-linjan vallan kammareihin. Pahin vastustaja Väinö Leskinen pääsi ulkoministeriksi vasta tehtyään ”Canossan matkan” Moskovaan. Kansa ei sulattanut takinkääntöä, vaan pudotti miehen eduskunnasta vaaleissa.
Kekkonen tuhosi uria, erotti ja esti etenemiset politiikassa. Hän kutsui jo eläkkeellä olleen ystävänsä ja ikätoverinsa Martti Miettusen pääministeriksi. Hän teki lähiystävästään Ahti Karjalaisesta pitkäaikaisen oikeamielisen sekä pää– että ulkoministerin. Kekkosen ystävää lehdistö kohteli ”nuoleskellen”, koska tämä oli Kekkosen sateenvarjon alla.
Uusi 500 markan seteli sai kuvakseen istuvan presidentin vahvasti imarrellut (nuoleskellut) kasvot. Ikämiehenä valtansa huipulla hänet julistettiin Suomen seksikkäimmäksi mieheksi.
Hyvin harvat uskalsivat tuolloin kritisoida Kekkosta. Seuraus oli boikotti ja syytös ulkopolitiikan neuvostovastaisuudesta.
Lakkojohtaja Jorma Reini sai kutsun Kekkosen puhutteluun linnaan. Hän oli puolta nuorempi. Hän ei taipunut ruotuun, vaan totesi päin iäkkään presidentin naamaa, että hänellä on aikaa odottaa (Kekkosen kuolemaa). Siinä oli ryhtiä ja kanttia.
Paavo Haavikko kirjoitti leimuavan vapauden julistuksen:”Minä olen hallitsijalle uskollinen hirsipuun juurelle saakka. Sen jälkeen minä olen hirsipuulle uskollinen.”
Matti Hurme
Vaasa