Sain mahdollisuuden puhua taanna viikolla itselleni mieluisasta aiheesta: small talkista. Tämä usein parjattu aihe on mielestäni saanut liian paljon huonoa julkisuutta, ottaen huomioon sen tärkeän tehtävän yhteiskuntarauhan rakentamisessa.
Meillä Suomessa on usein sellainen käsitys, että tyhjää ei saisi puhua ja toiseen ihmiseen ollaan yhteydessä vain, kun on oikeaa, tärkeää asiaa. Keskieurooppalainen rupattelukulttuuri nähdään turhanaikaisena jaaritteluna, jota suorittavat vain ne, joilla ei ole mitään oikeaa sisältöä tarjottavana. Ja eteläpohjalaisena tiedän hyvin sen tunteen, kun keskustelukumppani aloittaa lauseella: ”mä nyt vaan on tämmönen, mä sanon asiat suoraan, kun oon niin rehellinen…” Lause harvoin jatkuu tavalla, josta itselle tulee hyvä mieli, mutta näennäisen rehellisyyden verhoon voidaan hienosti upottaa tarpeeton piikittely.
Näihin hattarahenkisiin ihmisiin kuuluvana haluan nyt nyt vakavasti, oikeasti, puhua rupattelun merkityksestä. Small talk on ihmisten välinen yhteiskuntasopimus, jonka avulla pyritään saavuttamaan ymmärryksen ja hyväksynnän minimitaso, joka mahdollistaa rauhanomaisen rinnakkaiselon. Small talk on meidän tavisten oma diplomatian kieli, jossa neuvotellaan siitä, miten pystymme yhdessä elämään sen hetkisessä tilanteessa ja pääsemään siitä eteenpäin, ilman kiusaantuneita hetkiä.
Rupattelu voi tuntua turhalta ja työläältä, mutta sillä on kaksi isoa päämäärää. Ensimmäinen on se, että me haluamme tehdä tilanteesta turvallisen kaikille: rupattelulla osoitamme, että tilanne on hallussa ja yhdessä me tästä selviämme. Toinen, isompi tarkoitus on se, että me huomioimme toisen ihmisen, teemme hänet näkyväksi. Meille kaikille on tärkeää tulla nähdyiksi ja kuulluiksi tässä maailmassa ja kukapa voisi vastustaa tilannetta, jossa saamme huomiota toiselta ihmiseltä? Siksi usein haluankin todeta, että small talk on empatian korkein muoto: siinä me työskentelemme, jotta tilanteessa olevilla ihmisillä on hyvä olla. Me haluamme tuottaa hyvän olon tunteen muille, olematta kuitenkaan kokonaan epäitsekäs. On oikein odottaa samaa kohteliaisuutta takaisin omaan suuntaan.
Small talkkia kannattaa harjoitella ja sitä kannattaa ylläpitää, vaikkakin tässä meidän tosikkojen maassa se voi aluksi olla vähän hietaista. Aloittamalla itse small talkin vieraan ihmisen kanssa, uudessa tilanteessa, olemme etulyöntiasemassa, sillä voimme omalla kommentillamme ohjata keskustelun sillä tasolle ja suuntaan, jonne olemme itse valmiita menemään. Silloin ei tarvitse enää jännittää tilannetta, vaan antaa keskustelun ohjautua turvallisiin uomiin. Mutta muista olla lannistumatta; sinua pidetään pitkään typeränä jaarittelijana, kunnes saat maineen luotettavana vieraana. Sinut kutsutaan aina paikalle, jos muita jännittää onnistuuko tilaisuus tai illanvietto!
Kannattaa siis arvostaa meitä sosiaalisia hattaroita! Me yleensä teemme sen työn, jota sinä et jaksa. Tervetuloa joukkoon, tehdään yhteiskuntarauhaa, yksi rupattelu kerrallaan!
Panu Mäenpää
seinäjokelaislähtöinen viestinnän tekijä
Strateginen viestintätoimisto Ellun Kanat