Ruotsissa oli viikonloppuna vaalit, itse asiassa kolmet vaalit. Täkäläisten eduskuntavaalien lisäksi käytiin vähemmälle huomiolle jääneet kunta- ja aluevaalit.
Valtiopäivävaalit ovat saaneet Suomen mediassa huomiota tavalla, jota olemme harvoin aiemmin nähneet. Mielipidemittauksia, puoluejohtajien väittelyitä ja hallitusvaihtoehtoja on analysoitu laajasti, ja niille on annettu runsaasti palstatilaa.
Viime vuosina olemme aiempaa selvemmin tiedostaneet, ketkä ovat meidän lähimmät liittolaisemme. Ruotsi on lähinaapurimaamme ja tärkeimpiä kumppaneitamme turvallisuuden, kaupan, puolustuksen ja yhteiskunnallisen kehityksen kysymyksissä.
Ruotsi ja Suomi jakavat myös pitkälti saman näkemyksen hyvinvointiyhteiskunnasta. Siksi on luonnollista, että seuraamme Ruotsin vaaleja suurella kiinnostuksella.
Vaalitulos osoittaa, että Ruotsi on Suomen tavoin poliittisessa muutoksessa. Blokkien välinen kilpailu Ruotsissa on ollut tasaväkistä, ja äänestäjät liikkuvat puolueesta toiseen aiempaa enemmän.
Hallituksen muodostaminen tulee olemaan todella haasteellista ja kestää kauan. Ruotsin keskustapuolueella näyttää olevan hallitusneuvotteluissa vedenjakarooli. Se voi jopa vaatia pääministeripaikkaa.
Näemme myös molemmin puolin Merenkurkkua monia samoja poliittisia keskusteluja: talouskasvua, turvallisuutta, energiaa ja hyvinvoinnin tulevaisuutta.
Yksi ero Suomen ja Ruotsin välillä on blokkipolitiikka. Ruotsissa puolueet lähtevät vaaleihin valmiissa blokeissa, jolloin äänestäjällä on käsitys siitä, millainen hallitus todennäköisesti muodostetaan, jos hän äänestää tietyn puolueen listaa.
Meillä, missä myös puolueet ovat jo alkaneet valmistautua huhtikuussa 2027 järjestettäviin eduskuntavaaleihin, ei historiallisesti ole ollut blokkipolitiikkaa. Kuitenkin myös Suomessa on viime vuosina nähtävissä kehitys, joka vie politiikkaa blokkiajattelun suuntaan. Jo ennen vaaleja puolueet kertovat, keiden kanssa ne eivät halua hallitukseen, ja päinvastoin.
Itse kuulun siihen joukkoon joka tukee konsensukseen pohjautuvia hallituspohjia. Tämä on ollut mielestäni vahvuus, varsinkin hankalina aikoina.
Blokkiutuminen kulkee käsi kädessä lisääntyvän polarisaation kanssa. Retoriikka kovenee, ja puolueet ajautuvat yhä enemmän arvokentän ääripäihin. Kilpailussa ihmisten huomiosta ja äänistä asiakysymykset jäävät toisinaan myös suomalaisessa keskustelussa taka-alalle.
Kannustan ihmisiä osallistumaan vaaleihin, vähintään käyttämään äänioikeuttaan. Korkea äänestysaktiivisuus vahvistaa luottamusta yhteiskuntaan ja tekee demokratiasta vahvemman.
Ruotsin vaalien aikana on valitettavasti nähty, että väärää ja harhaanjohtavaa tietoa on levitetty runsaasti. Esimerkiksi Ruotsin radio on raportoinut sosiaalisessa mediassa levinneistä, harhaanjohtavista julkaisuista, joissa annettiin ymmärtää, että ihmisten tulisi äänestää tiettyjä puolueita välttääkseen maasta karkottamisen. Tutkijat ovat varoittaneet, että tällaiset viestit lisäävät pelkoa, polarisaatiota ja heikentävät luottamusta demokratiaan.
Demokratia edellyttää, että ihmiset tekevät päätöksensä vapaasti. Ei ole merkitystä sillä, tuleeko disinformaatio koulusta, kirkosta, moskeijasta, yrityksestä tai yhdistyksestä. Ihmisten kannustaminen osallistumaan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon on demokratiaa. Pelottelu ja disinformaatio eivät ole.
kansanedustaja Maalahdesta.