Kirjailija, Helsingin ja Turun yliopistojen rehtori Zakarias "Sakari" Topelius (s. 1818 Uudessakaarlepyyssä ja k. 1898 Sipoossa) kirjoitti Välskärin kertomuksissaan seuraavasti:
”Kesällä 1752 Vaasan kaupungin 1 222 asukasta olivat valmiit ottamaan vastaan rakastamansa kuninkaan Adolf Fredrikin (1710–1771).
Kunniaportti oli rakennettu tulliin ja kaikki kaupungin neitoset olivat innokkaasti toimessa kaunistaakseen sitä kukilla ja lehvillä. Kaikista puutarhoista oli tuotu puhjenneet ruusut, kaikki niityt olivat saaneet luovuttaa sinikellonsa, ketoneilikkansa ja nurmikuismansa. Maalaisia virtasi kaupunkiin. Emännät herättivät kateutta koreasti huolitelluilla tykkimyssyillään, jotka olivat alkaneet tulla muotiin.
Hämeen metsien läpi oli kuninkaan suuri seurue ajanut Pohjanmaalle tutustumaan köyhään, sotien runtelemaan Suomeen. Lähes sata vuotta oli kulunut, kun maan isä tuli ilahduttamaan köyhää maanosaansa, jota hän oli aina sisimmässään arvostanut.”
Välskärin kertomukset ilmestyi Helsingissä ja Tukholmassa 1853–1867. Teoksen suomensi Juhani Aho ja kuvittivat Albert Edelfelt ja Carl Larsson.
Odotamme mielenkiinnolla pian alkavaa Ruotsin kruununperillisen, kruununprinsessa Victorian ja hänen puolisonsa Daniel Westlingin vierailua Vaasaan tulevana perjantaina. Nykyinen Vaasa on aivan erilainen kaupunki kuin Adolf Fredrikin vierailun aikana vuonna 1752.
Lapualaissyntyinen ystäväni, Suomen kotiseutuliiton toiminnanjohtaja, FT Teppo Ylitalo on väitöskirjassaan tutkinut meidän pohjalaisten/eteläpohjalaisten kansanluonnetta monesta eri näkökulmasta.
Hän kehottaa lukemaan Välskärin kertomukset. Keitä me olemme, mistä me olemme tulleet ja miksi olemme juuri tällaisia? Se selviää tuosta opuksesta. Noudatin Tepon kehotusta.
Mehän olemme olleet Ruotsin kruunun alamaisia yli 300 vuotta. Olemme taistelleet Ruotsin puolesta urhoollisesti muun muassa Breitenfeldin taistelussa 1631 Saksan katolisia ruhtinaita vastaan sekä venäläisiä vastaan omalla maaperällä vuosina 1713–21. Tuohon ajanjaksoon liittyy isoviha ja Napuen taistelu 1714 Isossakyrössä.
Topeliuksen kirjoituksista nousee mielestäni selvästi esiin talonpoikien vankkumaton luotto ja kunnioitus niitä kuninkaita kohtaan, jotka arvostivat suomalaisia, sisukkaita rukiinviljelijöitä ja tervanpolttajia sekä taitavia laivanrakentajia.
Topelius on talonpoikien, kauppiaiden ja kuninkaiden puolella, aatelissäätyä vastaan.
Uskon, että jos eläisimme Välskärin kertomuksen aikoja, esimerkiksi 1700-lukua, ja meillä olisi kruununprinsessa Victorian kaltainen hallitsija, me suomalaiset arvostaisimme kuningatartamme.