Yhä useampi pohjalainen joutuu turvautumaan ruoka-apuun. Joka viikko Vaasan Ruoka-apu ry:n vapaaehtoistyöntekijät jakavat 1600-1700 kassillista ruokaa apua tarvitseville. Vielä vajaat kymmenen vuotta sitten viikoittain jaettiin noin 200-300 ruokakassia.
Ostovoiman heikentyminen, ruuan kallistuminen ja työttömyys lisäävät vähävaraisten määrää koko ajan. Tämä on näkynyt ruokajonojen hurjana pitenemisenä koronapandemian alkuajoista lähtien.
Ruoka-apu ry:n puheenjohtaja John Åsvik pelkää, että hallituksen suunnittelemat sosiaalietuuksien leikkaukset syventävät ihmisten toimeentulo-ongelmia. Ruokajonoissa se näkyy viimeistään keväällä.
– Jonottajia tulee jatkuvasti lisää. Ruoka-apua hakevista moni elää suurin piirtein 150 eurolla kuukaudessa. Jos heiltä leikataan 300 euroa, se merkitsee kahden kuukauden ruokia. Sitä tilannetta meidän on sitten yritettävä korjata, Åsvik sanoo.
Avuntarvitsijoiden joukossa on kaikenlaisia ihmisiä eläkeläisistä lapsiperheisiin. Perheellisiä tukee yhteistyössä Ruoka-apu ry:n kanssa toinen yhdistys, Vaasan lähimmäisapu. Kun 140 säännöllisen avun piirissä olevaa perhettä lasketaan mukaan, nousee viikoittain jaettavien ruoka-apukassien määrä noin kahteentuhanteen.
Yhä vaikeammaksi vapaaehtoisvoimin toimivien yhdistysten uurastuksen tekee se, että syötäväksi kelpaavan hävikkiruuan määrä on vähentynyt punalaputettujen tuotteiden hurjan menekin takia. Toistaiseksi kaikille on riittänyt jotakin jaettavaa, mutta miten pitkään?
– Sitä on erittäin vaikea sanoa, mutta olemme jo aloittaneet työn sen eteen, että löydämme jostakin lisää hävikkiruokaa jaettavaksi. Hedelmä- ja vihannespuolella olemme siinä onnistuneetkin. Se auttaa meitä paljon, Åsvik kertoo.
Avuntarvitsijoiden lisääntymisen takia paineet laajentaa ylijäämäruuan hakureviiriä Vaasaa, Mustasaarta ja Laihiaa ympäröivän maakunnan vihannestukkuihin ovat kasvaneet.
Vapaaehtoiset maksavat bensakulunsakin itse
Rahapulan takia yhdistyksen on vaikea enää paisuttaa toimintaansa. Päivittäin hävikkiruuan hakureissuihin Vaasan ja lähiympäristön kauppoihin, marketteihin, sairaaloihin, kouluihin ja päiväkoteihin kertyy noin 200 kilometriä, mutta vapaaehtoiset uurastavat omalla kustannuksellaan.
Rahaa tarvitaan muun muassa elintarvikkeiden pakkausmateriaaleihin, suojavarusteisiin ja polttoainekuluihin.
– Yhdistyksen tilillä ei ole rahaa. Vapaaehtoisten pitää maksaa bensat itse, mutta me emme aio lopettaa. Niin kauan jatkamme kuin pystymme, Åsvik sanoo.
Hävikkiruokaa noutavia, pakkaavia, lajittelevia ja jakavia vapaaehtoisia, joista suurin osa on eläkkeellä olevia, on noin kahdeksankymmentä. Vapaaehtoisia yhdistää halu auttaa, vaikka omat voimat olisivat kortilla.
– Toistaiseksi olemme jaksaneet, mutta vapaaehtoisiakin kaivattaisiin lisää, että muiden työt helpottuisivat. Työ on raskasta, mutta meille muiden auttaminen ja sen näkeminen, miten kiitollisia avunsaajat ovat, antaa myös voimaa. Kaikki ei ole kiinni rahasta, Åsvik muistuttaa.
Yhdistyksen toiminta on ollut taloushuolten takia vaakalaudalla aiemminkin, mutta nyt kassakriisin taustalla on se, että sosiaali- ja terveysministeriön myöntämä 23 000 euron valtiontuki maksetaan yhdistykselle yllättäen tavallista myöhemmin.
– Kysymys on siitä, että yleensä olemme saaneet sen jo syksyllä.
Tukea yhdistys on saanut myös Vaasan kaupungilta, sillä toimintaa on pyöritetty Vaasan Steinerkoulun tiloissa. Kaupunki on maksanut tilojen ylläpidon sähköineen ja vesineen. Aiemmin myös yritykset ja yksittäiset lahjoittajat ovat tukeneet toimintaa.
