Eduskunnan istuntotauko alkoi tuttuun tapaan SuomiAreenalla Porissa. Ajankohtaisista asioista keskusteltiin rennosti, mutta asia edellä. Omissa keskusteluissani nousivat esiin metsät ja ruoka – samoilla teemoilla sain jatkaa myös Farmari-messuilla Kalajoella.
Yksi viesti toistui kaikkialla: suomalaisen maatalouden kannattavuus on saatava nousuun. Tässä työssä uudistetun elintarvikemarkkinalain kokonaisuus pääsee nyt näyttämään kyntensä, kun ketjun tasapainoa ja reiluutta haetaan tositarkoituksella. Maatalousyrittäjien tilanne eri tuotantosuunnissa nykyisissä hintasuhteissa huolettaa.
Venäjän tämänviikkoinen päätös sulkea raja lannoitejunilta muistuttaa siitä, kuinka nopeasti huoltovarmuuden kannalta tärkeät toimitusketjut voivat muuttua. Tässä tilanteessa meidän olisi vakavasti syytä pohtia poikkihallinnollisen “lannoitenyrkin” perustamista ratkomaan saatavuutta ja ennakoimaan markkinahäiriöitä. Pitkällä aikavälillä Suomen on luotava määrätietoisesti edellytyksiä myös kotimaiselle lannoiteteollisuudelle ja uusille investoinneille, jotta esimerkiksi vihreän ammoniakin tuotantoa saataisiin Suomeen.
Huoltovarmuudessa ennakointi on aina halvempaa ja turvallisempaa kuin jälkien korjaaminen.
Pelkkä kustannusten hillitseminen ei kuitenkaan riitä. Tarvitsemme kasvua, ja sitä syntyy jalostusastetta nostamalla. Jos viemme maailmalle vain raaka-aineita, kilpailemme pelkällä hinnalla. Kun viemme korkeammalle jalostettuja elintarvikkeita, arvo jää kotimaahan – niin tuottajalle, teollisuudelle kuin koko Suomelle.
Tähän meillä on Pohjanmaalla poikkeuksellisen hyvät lähtökohdat vahvan elintarviketeollisuuden keskittymän tukemana. SeAMK, Foodwest ja Ruokaprovinssi tukevat määrätietoisesti Euroopan parasta ruokabisneksen keskittymää. Koko Suomen ruokavienti on n. 2,4 miljardia euroa ja ruokastrategiassa tavoite on kolminkertaistaa ruokavienti vuoteen 2040 mennessä. Siksi alueellisia koulutuksen aloituspaikkoja on lisättävä.
Kilpailu osaajista kiristyy, eikä elintarvikealan kasvu ole mahdollista ilman riittävää osaamista myös alaa tukevilla koulutusaloilla.
Ruokaviennistämme 1,4 miljardia euroa suuntautuu Itämeren alueelle. Juuri Itämeren alueella suomalainen laatu tunnetaan – ja makutottumukset, laatuvaatimukset sekä kaupankäynnin toimintatavat ovat meille tuttuja. Silti markkinaosuutemme alueen ruokamarkkinoista on vain noin 0,3 prosenttia. Tavoitteeksi on asetettu yhden prosentin markkinaosuus. Sen saavuttaminen olisi valtava harppaus suomalaiselle ruokaketjulle.
Erityisesti pienet ja keskisuuret elintarvikeyritykset tarvitsevatkin nyt nykyistä suoraviivaisempia vientipalveluita ja vähemmän byrokratiaa, jotta hyvät pohjalaiset tuotteet löytävät tiensä naapurimaiden ruokapöytiin.
Lopulta kaiken ratkaisevat yrittäjät. He jalostavat ideat tuotteiksi, ottavat riskit ja avaavat uusia markkinoita. Kun alkutuotanto, tutkimus, koulutus ja yritykset pelaavat saumattomasti yhteen, luodaan pohja vahvalle ruokaklusterille, joka parantaa alan kannattavuutta, kasvattaa vientiä ja vahvistaa Suomen huoltovarmuutta.
Tämän kehityksen vauhdittamiseksi meidän olisikin syytä pohtia virallisen, valtakunnallisen ruokaklusterin rakentamista juuri Etelä-Pohjanmaalle, jossa tarvittava osaaminen ja vahvat verkostot ovat jo valmiina odottamassa. Yhteisellä sitoutumisella voimme tehdä ruokaketjusta seuraavien vuosikymmenten suomalaisen kasvutarinan, Pohjanmaan energiakeskittymän tavoin.