Suomessa heitetään vuosittain noin 120–160 miljoonaa kiloa ruokaa roskiin. Tämä selviää Maa- ja elintarviketeollisuuden tutkimuslaitoksen Foodspill -raportista. Jokaista suomalaista kohti hukkaan menee siis 20–30 ruokakiloa vuodessa.
Se on valtava määrä, joka valitettavasti kattaa vain reilun kolmanneksen koko maamme ruokahävikistä. Jätemäärä on nimittäin lähtöisin pelkistä kotitalouksista.
Kun mukaan lasketaan vielä elintarviketeollisuuden, ravitsemusalan ja kauppojen pois heittämä ruoka, kertyy alkujaan syömäkelpoista jätettä vajaat 400 miljoonaa kiloa. Täten jokaista suomalaista kohden heitetään yksi tukeva ateria roskiin 147 päivänä vuodesta.
Hieman yli puolet roskakoriin päätyneestä ruoasta on pilaantunutta, tai parasta ennen -päiväyksen ohittanutta. Parasta ennen ei kylläkään tarkoita viimeistä käyttöpäivää. Turhan harva vain tuntuu ymmärtävän eron. Silti roskiin päätyy myös täysin syömäkelpoista ruokaa.
Kieli on tästä hyvä esimerkki. Teurastetun eläimen kielet päätyvät usein teollisuuden teurasjätteeksi, sillä niitä ei pidetä nykyisin kovin syömäkelpoisina. Sääli, sillä kieli on todellisuudessa suurta herkkua, mureaa, maukasta ja vieläpä edullista.
Helpot einekset ovat osittain vähentäneet tarvetta hyödyntää teuraan kaikki osat. Halpaa valmisruokaa pystytään tuottamaan erittäin tehokkaasti, joten ruokaa on varaa viskata tunkiolle. Vai onko? Ei, sillä pois heitettyyn ruokaan palaa vuosittain noin 500 miljoonaa euroa.
Mikäli ruokahävikki putoaisi nollaan edes yhdeksi vuodeksi, jäisi käteen niin paljon rahaa, että miltei kaikki hallituksen suunnittelemat koulutussäästöt voitaisiin jättää tekemättä. Viidessä vuodessa säästöjä kertyisi sen verran, että ne riittäisivät kaikkiin Suomen liikeneverkkojen kaipaamiin korjauksiin.
Tietenkään kaikki raha ei menisi valtion taskuun, sillä koko ruokahävikki ei ole valtiosta lähtöisin.
Lapsiperheelle hävikitön vuosi voisi tarkoittaa jopa 270 euron säästöä. Summa on melkoisen suuri, ja jokainen varmasti keksisi rahalle paremman paikan kuin jäteastian.
Ruokahävikin vähentämiseen ei ole yksiselitteistä ratkaisua, mutta keinoja kyllä löytyisi. Ruokaostosten suunnittelu etukäteen auttaa, ja tuottajien pitäisi ruokaa pakatessa ottaa huomioon myös yhden ihmisen taloudet. Pienempien pakkauskokojen suosiminen vähentää hävikkiä jo itsessään, ja yksin asuvilla roskikseen menevän ruoan määrä on muutenkin suurempi kuin muilla.
On kummallista väittää, että ruoka on Suomessa liian kallista. Ruoka on oikeastaan liian halpaa, sillä kallista ruokaa olisi tuskin varaa heittää pois.
Teksti Nikke Kinnunen
Vinkkejä ruokahävikin vähentämiseen löytyy muun muassa osoitteesta www.saasyoda.fi.