Suomalainen Tiina Jakonen kotiutui kolmen kuukauden komennukselta Bangladeshin Cox Bazarissa sijaitsevasta kenttäsairaalasta kesän alussa. Kenttäsairaala on perustettu auttamaan Myanmarista eli Burmasta pakenevia rohingya-pakolaisia. Myanmar-nimi on peräisin maan sotilasjuntalta. Monet tahot käyttävät siitä mieluummin vanhaa nimeä Burma.
– Olen käynyt noin 20 vastaavalla keikalla niin Aasiassa, Afrikassa kuin Haitissa. Tämä kokemus oli hurja. Konkareillekin oli haasteita. Apua ei tunnu ikinä olevan riittävästi. Apua tarvittaisiin niin paljon enemmän, Oulun seudulla asuva Jakonen miettii.
Kaakkois-Aasiassa sijaitsevasta Burmasta on paennut Bangladeshiin YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n mukaan yli 700 000 rohingya-pakolaista viime vuoden elokuusta lähtien. Rohingyat ovat Burman muslimivähemmistö, jota on sorrettu maassa pitkään.
Pakolaisia on lähtenyt Bangladeshiin maan pohjoisosassa sijaitsevasta Rakhinen osavaltiosta. Burman turvallisuusjoukkoja on syytetty alueella etnisestä puhdistuksesta, murhista, raiskauksista, tuhopoltoista ja muusta väkivallasta. Burman hallinto on puolestaan syyttänyt rohingya-väestön aseellista Arsa-järjestöä terrorismista.
– Pakolaiset ovat kokeneet helvetin niin kotonaan kuin pakolaismatkallaan, Jakonen tiivistää.
Rohingya-pakolaiset eivät ole Jakosen mukaan luottavaisia paremman tulevaisuuden suhteen.
– Ihmiset ovat turtuneita. Leirissä ei hymyillä. Olin Saksassa pakolaisten auttamisen ytimessä vuonna 2015, mutta se oli pikkujuttu verrattuna rohingya-pakolaisten tilanteeseen. Tällaista ei ole ennen nähty. Harmillista sanoa, mutta en näe, että nopeata ratkaisua olisi tulossa, Jakonen pohtii.
Sadekausi vaikeuttaa osaltaan avustustyötä. Sateet voivat esimerkiksi katkaista tieyhteyksiä.
– Kaikilla ei lisäksi ole ollut paikkaa, minne mennä. Väkeä on tullut koko ajan lisää, Jakonen sanoo.
Pakolaisilla ei kokemuksia terveyspalveluista
Rohingya-pakolaisten auttamiseen on liittynyt muutamia erityispiirteitä, jotka ovat olleet muissa kriisitilnateissa harvinaisempia.
– Rohingyat eivät ole saaneet Burmassa terveyspalveluita, mikä on tehnyt hoitotyöstä hankalampaa. Heillä ei ole kokemuksia siitä, miten sairaalassa toimitaan. Hoitamattomia sairauksia on paljon. Jotkut sairaudet ovat päässeet niin pitkälle, ettei niiden hoitamiseksi voida paljon tehdä. Hoitohenkilökunta on kertonut, että kontaktin saaminen potilaisiin on ollut vaikeata, kun asiointi tapahtuu tulkin välityksellä, Jakonen kuvailee tilannetta.
Kenttäsairaalaan on Jakosen mukaan saatu hankittua hyvin sairaalatarvikkeita, mutta esimerkiksi lääkkeiden kanssa on vaikeampaa. Tilanteeseen vaikuttaa paljon se, kuinka paljon rahaa avustusjärjestöillä on käytössä. Tällä viikolla YK on pääsihteeri Antonio Guterresin johdolla penännyt lisää rahaa pakolaisten auttamiseen.
– Aina on kyse rahasta. Henkilöstöäkin on haastava saada paikalle niin ulkomailta kuin Bangladeshista. Maan eteläosassa sijaitseva kenttäsairaala ei houkuta esimerkiksi Dhakan kaupungissa asuvia ammattilaisia, Jakonen sanoo.
Jakonen on itse työskennellyt erityisesti logistiikan parissa.
– Olen ollut siinä porukassa, joka on mennyt pystyttämään telttoja ja hoitanut avustuskuljetuksia perille. Olen siis nähnyt, miten apu menee perille. Tunnen itseni etuoikeutetusta, että saan tehdä tällaista, hän kertoo.
Ossi Rajala
