Rintasyöpäleikkaus jättää naisen kehoon pysyvän muiston sairaudesta. Poistettu rinta ja kalju pää ravisuttavat minäkuvaa. Naisetta voidaan eheyttää monella tavalla.
Mustat, puoleen selkään yltävät paksut hiukset tarttuvat harjaan ja putoilevat siitä lattialle. Eilen niitä oli vähän, tänään kasa matolla on paljon suurempi. Niin iso, että Ulla (nimi muutettu) pyytää teini-ikäistä tytärtään leikkaamaan loputkin pois. Pian peilistä katsoo oudon näköinen nainen. Ulkonäkö muuttuu melkoisesti, kun iso osa identiteettiä repäistään äkkiä pois.
Ulla oli tiennyt varautua hiustenlähtöön, sillä rintasyöpäleikkauksesta oli kuulunut kuukausi ja sytostaattihoitojen aloittamisesta tasan kaksi viikkoa. Hiustenlähtö alkoi juuri silloin kun sen oli kerrottukin alkavan. Silti kalju pää ja muuttunut ulkonäkö tuntuivat melkein yhtä isolta shokilta kuin hetki, jolloin Ulla löysi kananmunan kokoisen, kovan patin oikeasta rinnastaan.
Toisen kerran tunteet ottivat vallan, kun sairaalasängyssä makaava nainen kurkkasi vihreän potilaspaidan alle heti leikkauksesta herättyään. Oikean rinnan kohdalla ei enää ollut kohoumaa. Sen näki siteistäkin huolimatta.
Tyhjäksi jääneen paikan rintaliiveissä pystyi peittämään proteesilla. Paljas pää sen sijaan kertoi kaikille, että Ulla oli vakavasti sairas. Hän oli sairastunut Suomen yleisimpään syöpään. Tautiin, johon sairastuu joka kahdeksas nainen jossain elämänsä vaiheessa. Valtaosa potilaista paranee kokonaan: 90 prosenttia rintasyöpäpotilaista on elossa viiden vuoden kuluttua diagnoosin saamisesta.
Rintasyövän hoitojen aiheuttamilla kehollisilla muutoksilla on keskeinen merkitys minäkuvan ja naiseuden kokemisessa, omanarvontunnon säilyttämisessä ja kuntoutumisessa. Suomessa syöpäpotilaiden oloa pyritään kirurgisten toimenpiteiden lisäksi helpottamaan monella tavalla.
Teksti:
Virpi Kupiainen-Ämmälä
Lue lisää aiheesta 24.10.2018 ilmestyneestä Eparista.
