Tämä on jännää aikaa. Aikuinen mies hermoilee kuin pikkupoika jouluaattona. Töistä tulessa pitää ensimmäiseksi käydä postilaatikolla tarkistamassa, että joko se tuli. Nimittäin puolustusvoimien lähettämä reserviläiskirje.
Minulla tosin alkaa olla kirjeen saanti siinä hilkulla iän vuoksi, mutta juuri siksi sitä niin kovaa odotankin. Tämän jälkeen tuskin enää saan postia armeijalta, ja nytkin sodanajan tehtäväni on arvailujen varassa.
Naisväki naureskelee odotukselleni ja sanoo, että mihin tuollaista papparaista sodassa tarvittaisiin. Olen vastannut, että jos en rintamalle pääse, niin sitten tehtäväni on jäädä kotirintamalle siemenpuuksi.
Arvailujen varassa. Leikki sikseen, tämä on vakava paikka. Itselläni on ollut tietääkseni parikin sodanajan tehtävää. Kertausharjoituksissa asia on auennut, mutta pitkinä ”kuivina kausina” on vain voinut arvailla, mikä tehtävä voisi olla.
Kerran, kauan sitten, soitin sotilasläänin esikuntaan ja kysyin sodanajan sijoitustani. Eivät ilahtuneet uteliaisuudestani, ja sain ylimalkaisen selvityksen tehtävästä, mutta sijoituksesta en halaistua sanaa.
Reserviläiskirje onkin hyvä idea. Veikkaan, että jokainen mies on joskus miettinyt, mikä tehtävä hänelle on varattu. Ainakin, jos armeija-ajasta tai kertausharjoituksista on kulunut tovi.
Arvostusta kehiin. Puolustusvoimat sanoo, että paperinen kirje osoittaa arvostusta reserviä kohtaan. Jo oli aikakin. Pitkään tuntui siltä, että reserviläiset oli unohdettu.
Miehet ja monet naisetkin olivat lähes vuoden intiimissä suhteessa armeijaan, ja sitten kuin veitsellä leikaten se katkaistiin. Toisesta osapuolesta ei kuulunut vuosiin, vuosikymmeniin mitään. Loukkaannutaan sitä vähemmästäkin.
Nyt moni sanoo, ettei hän kirjeitä kaipaa eikä varsinkaan kertausharjoituksia. Niinpä niin, miksi sitten miesporukassa juttu kääntyy aina armeijaan? Intissäkin piti näyttää hapanta naamaa, kun kaikki muutkin niin tekivät.
Mieli muuttui. Sattumaa tai ei, mutta reserviläiskirjeen lähettäminen osui oikeaan, joku sanoisi jopa arkaan paikkaan. Venäjä kalistelee parhaillaan sapeleitaan.
Innokkaimmat reserviläiset olivat jo perustamassa kodinturvajoukkoja, jotka kuitenkin torpattiin. Tosin armeijassa voidaan katsoa peiliin, mitäs olivat niin pitkään hiljaa.
Viime kädessä kysymys oli kuitenkin määrärahojen puutteesta. Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa kaikki puolueet olivat nipistämässä puolustuksesta, nyt oli toinen ääni kellossa.
Vesa Koivumäki