Yhdysvalloissa syyskuu on toipumiskuukausi, Recovery Month. Isossa-Britanniassa järjestetään puolestaan 12.9. Recovery Walk, toipumiskävelytapahtuma. Molemmat tekevät riippuvuudesta toipumista näkyväksi.
Suomessa Hoitoa, ei hylkäämistä -kansalaisaloite ja toipumiskeskeisyysvetoomus ovat suora, kokemusperäinen palaute palvelujärjestelmälle siitä, tarjoaako se ihmiselle ja perheille todellisen mahdollisuuden toipua.
Olen seurannut 14 vuotta, kuinka ammatillinen 12 askeleen hoito ja toipumiskeskeinen työ joutuvat perustelemaan asemaansa samalla, kun vallitseva järjestelmä näyttää läpäisevän vaikuttavuuskokeen pelkällä olemassaolollaan.
Toipumiskeskeisyys on jäänyt järjestelmässä toipumisorientaation varjoon.
Toipumisorientaatio korostaa ihmisarvoa, osallisuutta, toivoa, itsemääräämisoikeutta ja toimijuutta. Nämä ovat hyvän hoidon lähtökohtia, mutta eivät määritä hoidon päämäärää, palveluja tai pitkäaikaisen toipumisen tukea.
Yhteinen arvopohja ei tarkoita, että toipumisorientoitunut palvelu olisi toipumiskeskeistä hoitoa. Näiden ero on määriteltävä, jotta ihminen tietää, mitä hänelle tarjotaan.
Toipumiskeskeisyys huomioi riippuvuussairauden erityispiirteet. Se on hoitoa ja palvelujärjestelmää ohjaava periaate. Lähtökohtana on, että jokaiselle tarjotaan mahdollisuus toipua. Se edellyttää tarpeenmukaisia hoitopolkuja, päihteettömyyteen tähtääviä vaihtoehtoja, jatkohoitoa, vertaistukea ja apua läheisille. Se ei tyydy vain hallintaan ja haittojen vähentämiseen.
Palvelujärjestelmän valuvika on siinä, että toipuminen ei ole hoidon tavoite.
Kun tavoite puuttuu, puuttuvat myös hoitopolut ja tulosten seuranta. Ihmisten hätä on suuri, mutta toipumiskeskeistä hoitoa ei ole tarjolla hyvinvointialueiden palveluvalikoimissa. Yhdenvertaisuus ei toteudu. Hoitoon pääsy riippuu postinumerosta ja maksukyvystä.
Haittojen vähentäminen pelastaa henkiä, ja sitä tarvitaan. Se ei kuitenkaan saisi olla tavoitteiden yläraja. Hengissä säilymisen jälkeen on oltava tarjolla tie ulos riippuvuudesta. Toivoa on pidettävä yllä, vaikka ihminen ei olisi vielä valmis muutokseen.
Toipumiskeskeisyys perustuu kansainväliseen tutkimustietoon pitkäaikaisesta toipumisesta, toipumispääomasta ja sitä tukevista palvelujärjestelmistä. Ammatillinen 12 askeleen hoito on yksi tutkimukseen perustuva toipumiskeskeinen hoitomalli.
Julkiselle järjestelmälle käynnit ja niihin sitoutuminen ovat mittari. Toipumiskeskeinen malli mittaa hoidon vaikuttavuutta päihteettömyydellä, pelaamattomuudella, elämänlaadun ja toimintakyvyn paranemisella, työkyvyn säilymisellä, läheissuhteiden korjaantumisella, palvelujen tarpeen vähenemisellä.
Toipuminen on syytä määritellä kansallisesti ja toipumiskeskeisyys vietävä palveluvalikoimaan, hoitopolkuihin, koulutukseen, tutkimukseen ja vaikuttavuuden seurantaan.
Kaikki eivät toivu, mutta emme voi tietää etukäteen, kuka toipuu. Siksi mahdollisuus toipumiseen on tarjottava kaikille.
Toipumisen toivo sitouttaa elämään.