Republikaaninen puolue on nyt ryhmittynyt Donald Trumpin taakse vahvasti ja voitonvarmasti. Mutta kantaako Trumpin aggressiivinen ja räyhäkkä tyyli päätyyn asti, ja miten Trump on muuttanut puoluetta ja millaisiin kannattajiin hän vetoaa?
Turun yliopiston tutkijatohtori Pekka Kolehmainen arvioi, että Trumpin myötä politiikan muuttunut kieli ja tyyli ovat tulleet ainakin jossain määrin republikaanipuolueeseen jäädäkseen.
– Kun Trump tuli estradille, hän oli kohtuullisen ainutlaatuinen siinä tyylissään, mutta nyt se selkeästi valuu liikkeeseen laajemmin. Hänellä on se oma porukkansa, joka on ottanut liikettä hallintaansa ja joka käyttää samanlaista retoriikkaa ja käyttää samanlaisia keinoja.
Helsingin yliopiston Yhdysvaltain tutkimuksen emeritusprofessori Markku Henriksson huomauttaa, että puolueessa on yhä paljon ihmisiä, jotka eivät kannata Trumpia.
– Iso osa republikaaneista on sellaisia, jotka eivät Trumpista hirveästi tykkää ihmisenä ja hänen rääväsuisista sanonnoistaan, mutta pitävät silti Trumpin kannattamista parempana kuin vastaehdokkaan.
Perinteet kohtaavat nykypäivän
Markku Henriksson muistuttaa, että perustaltaan republikaanit on liike-elämässä toimivien ja suurten yritysten "rikkaitten teollisuuden ja agraaripamppujen puolue". Ammattiyhdistysliikkeelle ei haluta antaa kovin suurta valtaa, ja palkankorotukset halutaan pitää maltillisina.
– Sitten tällainen mahdollisuuksien tasa-arvoisuus, tietynlainen sivistys kaikille tai lähes kaikille kuuluu republikaaniseen perinteiseen kategoriaan, Henriksson listaa.
Republikaanien ihannekansalainen, jos sellainen halutaan määritellä, olisi yritteliäs ilman yhteiskunnan tukea eteenpäin menevä ihminen.
– Republikaanit eivät ole kovin innokkaita lisäämään sosiaaliturvaa tai liittovaltion rahoilla tapahtuvaa toimintaa lukuun ottamatta puolustusvoimia ja vastaavia, Henriksson sanoo.
Yhdysvaltalaisen konservatiiviliikkeen sisällä on ollut jakolinjoja vanhan ja uuden linjan konservatiiveihin jo pidempään, muistuttaa tutkija Kolehmainen.
Näkemykset eroavat esimerkiksi, miten suhtaudutaan vapaakauppaan, tuontirajoituksiin ja tulleihin. Vanhan liiton republikaanit ovat niin ikään olleet vahvasti maahanmuuttoa vastustavia, Kolehmainen kuvailee.
Trumpia edeltävä republikaanipresidentti George W. Bush hallintoineen lukeutui uuskonservatiiveihin, kun taas Trumpin poliittisissa linjauksissa näkyvät vanhat linjat.
– Vaikka Trumpin asettaminen näihin lokeroihin on aika vaikeaa, täydentää Kolehmainen.
Ketkä republikaaneja äänestävät?
Mutta mihin ja millaisiin äänestäjiin republikaaninen puolue on vedonnut ja vetoaa?
Henrikssonin arvioissa hyvin todennäköisesti iso osa perinteisesti republikaanien takana olleesta ryhmästä eli suuryritysten johtajista ja heidän piirissään toimivista ihmisistä äänestää marraskuussa Trumpia.
Uskonnon merkitys on suuri. Vielä vuoden 2016 vaaleissa pohdittiin kysymysmerkein, onnistuisiko Trump saamaan taakseen vaikutusvaltaiset evankelikaalikristityt. Näin kävi.
Markku Henriksson huomauttaa, että Trumpin myötä evankelikaalisten valta republikaaniseen puolueeseen on vahvistunut ja vahvistuu yhä.
– Vapaamielisemmin uskontoon suhtautuva ryhmä on jäänyt puolueessa hiljaiseksi. Se ei paljon ääntä pääse sanomaan, vaan tämä evankelikaalisten juntta, jos näin voi sanoa, kyllä jyllää.
Evankelikaalisille tärkeää on aborttikysymys, ja siinä Trump on toiminut ryhmän tavoitteiden mukaisesti. Trump pystyi ensimmäisellä presidenttikaudellaan nimittämään kolme Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomaria, ja tämän seurauksena korkeimman oikeuden voimasuhteet liikahtivat niin, että konservatiivinen linja pääsi niskan päälle. Näin ollen korkein oikeus kumosi vuonna 2022 yleisen aborttioikeuden turvanneen päätöksen, jonka seurauksena ratkaisut raskaudenkeskeytysten lainsäädännöstä siirtyivät osavaltioille. Niinpä useissa osavaltioissa on viime aikoina kiristetty abortinsaantia tuntuvasti.
Naisten äänestyskäyttäytyminen voi olla marraskuun vaalin lopputuloksessa merkityksellinen. Pekka Kolehmainen muistuttaa, että republikaaneilla voi olla vaikeuksia vedota naisäänestäjiin.
– Aborttioikeus on monille naisille tärkeä oikeus, jonka demokraatit ovat todennäköisesti nostamassa vahvaksi vaaliteemaksi.
Yhdysvaltalaisten enemmistö kannattaa ainakin jonkinasteista aborttioikeutta. Tutkimuslaitos Pew Research Centerin toukokuussa julkaistuissa tiedoissa runsaat 60 prosenttia amerikkalaisista tukee laillista aborttioikeutta. Sen sijaan esimerkiksi valkoisista evankelikaalisista protestanteista yli 70 prosenttia vastustaa aborttioikeutta joko kokonaan tai valtaosin.
Yhtenä ryhmänä republikaanien kannattajia Henriksson nostaa esille keskilännen valkoisen työväestön, joka vieroksuu demokraattisen puolueen heidän mielestään vähemmistöjä suosivaa politiikkaa.
– Trump vetoaa heihin sillä, että he ovat kyllästyneitä, että joka käänteessä puhutaan mustista ja latinoista ja seksuaalivähemmistöistä ja pridesta.
Tämä ryhmä ei välttämättä ole kuitenkaan uskollinen republikaaneille.
– Lähteekö tämä porukka edelleen republikaanien ja Trumpin taakse, kuten se lähti vuoden 2016 vaaleissa ja suuressa määrin vuonna 2020. Demokraatit yrittävät luoda kiilaa tähän, ja demokraattien varapresidenttiehdokas (Tim Walz) on selvästi valittu houkuttelemaan juuri tätä ryhmää, Henriksson sanoo.
Jatkuuko räyhä?
Republikaaninen puolue on nyt vahvasti Trumpin ja hänen ydinkannattajiensa otteessa. Mutta millaiselta näyttää puolueen tulevaisuus?
Markku Henriksson pitää yhtenä vaihtoehtona, että puolue pysyy trumpilaisena "räyhämäisellä enemmänkin vihaan kuin iloisuuteen perustuvalla kannalla" Trumpin jälkeenkin.
– Se tie varmaan jossain vaiheessa päättyy. Pidemmän päälle, jos republikaanit säilyvät bisnesväen puolueena, niin jossain kohdassa evankelikaalisten tiukka fundamentalismi ja liike-elämän rahantekointressit käyvät vastakkain.
Toisena mahdollisuutena Henriksson pitää, että trumpismi ja evankelikaalisten valta osoittautuvat ohimeneväksi virtaukseksi, ja liike palaa vanhoille bisneslinjoilleen ja alkaa rakentaa myös monikulttuurisempaa ajatusmaailmaa, joka puhuttelee vahvemmin esimerkiksi latinotaustaisia äänestäjiä.
Pekka Kolehmainen pohtii nuorten äänestäjien merkitystä.
– Lähtökohtaisesti nuoret ovat olleet enemmän demokraattipuolueen tukena. Pitkään on puhuttu siitä, miten republikaanit pystyvät vetoamaan nuoriin äänestäjiin.
Kolehmainen muistuttaa nuoren äänestäjäkunnan jakautumisesta: nuoret miehet ovat konservatiivisempia kuin nuoret naiset, ja Trump vahvistaa vetovoimaansa eritoten nuorten miesten parissa.
Miten Yhdysvallat käyttää valtaa?
Yhdysvaltain politiikan yhtenä ydinkysymyksenä on, miten osavaltioiden ja liittovaltion valtasuhteet muodostuvat. Republikaanit ovat yleisesti ottaen kannattaneet osavaltioiden vahvaa valtaa suhteessa liittovaltioon.
– Tässä Trump tasapainoilee aika jännästi ja on osassa asioita toisella kannalla ja osassa toisella, Henriksson sanoo.
Toinen merkittävä linjaus liittyy Yhdysvaltain rooliin, joka voidaan nähdä jonkinlaisena maailmanpoliisina ja siinä, miten maa suhtautuu kansainväliseen sääntöpohjaiseen järjestykseen ja järjestöihin kuten YK:hon tai Natoon. Tulisiko Yhdysvaltain siis osallistua – ratkaista tai sekaantua näkökulmasta riippuen – kansainvälisiin konflikteihin ja missä määrin.
– Jos mennään muutama republikaaninen presidentti taaksepäin vaikka Richard Nixoniin (presidenttinä vuosina 1969–1974) ja Vietnamin sotaan, niin kyllähän he kannattivat aika selkeästi näkemystä, että Yhdysvaltain tulisi olla mukana maailman tapahtumissa, Henriksson pohtii.
Trumpin politiikalle ominaista on halu solmia kahdenvälisiä sopimuksia eri tahojen kanssa, eikä hän ole osoittanut kovin suurta kiinnostusta järjestöihin.