Allekirjoittaneen olo on ollut viime viikkoina kuin James Bondin vodkamartinilla: yhtä ravistettu. Näin nimenomaan työmatkapyöräilyjen jälkeen, mennen sekä tullen.
Kommentti kaivannee selityksen. Syynä ravisteluun ovat niin sanotut nimismiehenkiharat. Nimitys on ajalta, jolloin ajeltiin pääasiassa sorateitä. Kiharat syntyivät, kun teitä ei aurattu.
Nyt syynä on auraus. Meidän nurkilla pyöräteiden auraajan aurassa on klappia. Se tekee kiharaa eli aaltoa, ja sitä kun päästää täysillä alamäkeen, niin tuntuu, että paikat tippuvat hampaista.
Asiasta pitäisi valittaa. Niin kaikki, joille siitä mainitsen, sanovat, mutta kun ei jaksa. Fillaroidessa raivostuttaa, mutta kotona tai töissä asia unohtuu tai tuntuu turhalta marinalta.
Pääasia, että aurataan!
Taas pätkii. Sama juttu on tällä hetkellä meidän kotilaajakaistan kanssa. Illalla se ei kunnolla jaksa pyörittää edes Youtuben klippejä ja katkeaa kesken pankkiasioinnin.
Pitäisi valittaa, mutta kun ei jaksa. Pyytävät kuitenkin taas tuomaan reitittimen tarkastukseen, ja rasittavimmassa tapauksessa tulevat kotiin mittaamaan tehoja.
Valittaminen on tylsää, mutta toisaalta asiat eivät parane, jos ei valita. Keskuudessamme on kuitenkin himovalittajia. Ihmisiä, jotka valittavat melkeinpä työkseen.
Tässähän olisi oiva bisnesidea. Voisin maksaa muutaman euron, jos joku muu ottaisi asiaksensa valittaa pyörätien kiharoista ja kertoa laajakaistan välittäjälle, että Koivumäen netti pätkii.
Helpotus. Ammattivalittaja tietäisi heti virkamiehet ja puhelinnumerot, sähköpostit ja nettisivut, mihin huomautuksen voisi tehdä. Ammattilainen myös seuraisi, että parannus tapahtuu.
Ammattivalittaja voisi hoitaa myös huomautukset parvekkeella tupakoivalle ja meluavalle naapurille. Hän voisi käydä kertomassa lähikauppiaalle, että taas teiltä olivat lauantaina leivät hyllystä loppu.
Ammattivalittaja voisi käydä uhkailemassa mopopoikia poliisilla, koirankusettajia meidän postilaatikon tolpan sammaloitumisesta ja naapurin kakaroita meidän lasten kiusaamisesta.
Näin meille jäisi enemmän huoletonta vapaa-aikaa. Asiat hoituisivat, emmekä saisi marisijan mainetta. Ammattivalittaja ei tietenkään kertoisi toimeksiantajansa henkilöllisyyttä.
Mukavaa. Joulun ja pääsiäisen välistä aikaa sanotaan härkäviikoiksi. Ei ole juhlia, mutta mitä juhlia tässä tarvitaan, kun aurinko paistaa ja on hiihtoloma. Niin ja naistenpäivä.
Vesa Koivumäki