Maatalouden ensisijainen tehtävä on tuottaa ruokaa. Suomessa se tehdään kestävällä ja ilmastoystävällisellä tavalla. Sen tulisi näkyä myös tuottajahinnoissa. Monilla tiloilla jatkuvaa kustannusten nousua ei pystytä tällä hetkellä kattamaan.
Kauppaketjujen kehuskellessa ennätyshyvillä tuloksilla, ilmoittavat he samalla, ettei heillä olisi mitään keinoa huolehtia alkutuottajan osuuden kasvattamisesta.
Uskon, että siellä missä on tahtoa, löytyvät myös keinot. Maa- ja metsätalousministeriöstä on vaadittu toimialaa ratkaisemaan kestävyyskriisi sellaisella tavalla, mihin kaikki osapuolet voivat sitoutua.
Tuottajan osuuden nousu on tärkein tapa kannattavuuskriisin korjaamiseen. Tuottajahinnat on sidottava indeksiin.
Lisäksi sopimushinnoittelu ei saa olla liian pitkä, siten tulo voi paremmin seurata kustannusten perässä.
Valtion auttamisen keinovalikoima on oltava laaja, kuten valtion takaamat maksuvalmiuslainat ja energiaveron palautus.
Pohjaa luo pitkäjänteinen ja ennustettava tukipolitiikka sekä luotettava maksuaikataulu. Pankeilta tarvitaan joustavuutta esimerkiksi lainojen lyhennysvapaiden myöntämisessä.
Elintarvikemarkkinalain muutos on tehtävä, mikäli kauppa ei vapaaehtoisesti vastuutaan kanna. Uusien hyvinvointialueiden päättäjien on huolehdittava ruokahankintojen kilpailutuksesta siten, että julkinen ruoka on laadukasta lähiruokaa.
Kriisipakettiinkin on oltava valmius. Suoran kriisituen ongelma kuitenkin on, että se auttaa hetkellisesti, mutta näyttää passivoivan pysyvien ratkaisujen hakemista toimialan sisällä.
Edustan keskustaa parlamentaarisessa ryhmässä, missä valmistellaan Suomen huoltovarmuusselontekoa.
Maatalouden ja ruokaomavaraisuuden merkitys on huoltovarmuuden kannalta keskeistä.
Maatalous on luettava strategisesti tärkeäksi toimialaksi, jonka toimintaedellytykset turvataan, olipa suhdannetilanne mikä tahansa.
Mikko Savola (kesk.)
kansanedustaja, maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsen
Ähtäri