Ra­ta­jät­kät saa­pu­vat Sei­nä­joel­le – "Rau­ta­tei­den ra­ken­ta­jat an­sait­se­vat kii­tok­set siitä, että voimme mat­kus­taa hel­pos­ti"

Ratajätkien tärkein työkalu oli rautapesäinen lapio.

Kuva: Suomen rautatiemuseo

Ensimmäinen moderni rautatie avattiin Englannissa vuonna 1830. Pian ratoja rakennettiin kaikkialla maailmassa. Seinäjoen junaliikenne alkoi 1800-luvun lopulla.

Seinäjoki kuului junaliikenteen edelläkävijöihin, sillä raideliikenne Helsingistä Hämeenlinnaan alkoi 1857. Ratojen rakentamisen kultakausi Suomessa kesti talvisotaan 1939 saakka.

Rautatie mullisti liikkumisen, levitti sivistystä ja loi perustan modernille, vauraalle maailmalle. Tamperelaisen Työväenmuseo Werstaan museonjohtaja Kalle Kallio kertoo, että rautateitä haluttiin pikaisesti lisää. Vuonna 1879 rataa ryhdyttiin jatkamaan Tampereelta kohti pohjoista.

– Vaikka alkuun arvioitiin, että liikenne tulisi olemaan vähäistä, alkoi Seinäjoesta muodostua risteysasema. Suupohjan radan rakentamisen myötä Seinäjoen asemalle tuli maan ensimmäinen asematunneli, vinkkaa Kallio paikallisesta erikoisuudesta.

Museonjohtaja Kalle Kallio ja ratajätkä.

Kuva: kuva Kati Lehtinen/ Työväenmuseo Werstas

Ratajätkien työ kunniaan

Kiskoliikenne tarjosi 1800-luvulla tien parempaan tulevaisuuteen. Kalle Kallio painottaa, ettei junaliikenne olisi kehittynyt ilman rakentajia eli ratajätkiä.

– Maaseudun köyhien perheiden pojille rautatie tarkoitti raskaalla työllä tienattuja markkoja ja vaihtuvia kortteeritaloja. Ratajätkät kävelivät jo kohti seuraavaa työmaata, kun herrat ryhtyivät nostamaan maljoja uudelle rautatielle, Kallio kertoo.

Miehen mielestä nykyihmiset ovat kiitoksen velkaa miehille, jotka tekivät pitkiä päiviä ja elivät kurjissa oloissa, jotta me voimme nyt vaivattomasti matkustaa kaupungista toiseen.

Ratajätkä-näyttelyn taustalla on laaja tutkimustyö, jossa on selvitetty muun muassa rakentajien arkista elämää, rosoista jätkäperinnettä, kylätappeluita, työväenliikkeen tuloa ratalinjoille, nälkävuosien ja sisällissodan uhreja sekä muuttuvaa tekniikkaa, kuten hullujussia – Suomen ensimmäistä kaivinkonetta.

Näyttelykävijä huomaa kurkistavansa keskeneräisille ratalinjoille: korkeille penkereille, sorakuoppiin, siltatyömaille tai rautaroikan kiireen keskelle. Tarinoissa haisevat hikiset työpäivät ja maakuoppa-asuntojen tunkkaisuus, mutta läikähtävät myös ylpeys rautatiestä, miesten työstä ja omasta sakista.

Näyttelyyn sisältyy myös paikallista historiaa, jonka Kallio on kirjoittanut paikalliselle yleisölle.

– Rautatiet tulivat minulle tutuksi jo pikkupoikana, koska paappani teki työuransa Seinäjoen varikolla, Kalle Kallio kertoo.