Mielenkiinnolla ja huolestuneena olen seurannut kansamme edustajien toimenpiteitä maamme taloudellisen tilanteen korjaamiseen. Keväällä pidettiin eduskuntavaalit ja kansalaiset antoivat tukeaan nykyisen hallituksen suuntaan. Sosiaalinen demokratia vihervasemmistoineen keskustalla höystettynä sai väistyä. He olivat jakaneet kaikille kaikkea velkarahalla ilman takaisinmaksuvelvoitetta.
Työttömät saivat jatkaa työttömyyttään erilaisten avustusten turvin, vaikka maassamme on paljon avoimia työpaikkoja ja vapaita, halpoja asuntoja.
Kansamme edustajat olivat kuitenkin halunneet asuttaa työttömät mahdollisimman kauas avoimista työpaikoista, jolloin heille voitiin maksaa monipuolisia korvauksia suoraan valitsemaansa kasvukeskukseen. Tällöin heidän oikeuksiinsa ei tullut epäselvyyttä. Koska velvollisuuksia ei näyttäisi olevan, sama meno olisi jatkunut.
Uusi hallitus saatiin kokoon, mutta ennen kuin se oli päässyt aloittamaan työtään, edellisen hallituksen edustajat aloittivat uuden kokoonpanon pilkkaamisen ja mustamaalaamisen. Keksittiin vuosien takaiset kirjoitukset ja kannanotot. Aloitettiin rasismin kitkentä yhteiskunnastamme. Uutta hallitusta alettiin kaataa. Toimittajat valjastettiin hakemaan epäkohtia uusien ministerien taustoista.
Huolta ja murhetta ei kannettu Suomen taloudellisesta tilanteesta, sillä monisäikeinen rasismi ohitti kaiken muun toiminnan.
Kansamme edustajia haastateltiin ja jokainen vuorollaan ilmaisi havainneensa rasismia työpaikoilla, kouluissa, liikennevälineissä, kadulla, hoitokodeissa ja jopa päiväkodeissa. Missään ei voitu olla turvassa rasismilta. Herkimmät menettivät jopa yöunensa asioita miettiessään.
Uuden hallituksen ministerit joutuivat pyytelemään anteeksi omia ajatuksiaan ja kirjallisesti vakuuttamaan toimivansa rasismin vastaisesti kaikissa toimissaan. Tämä oli myös heidän hallituskumppaninsa tahto, sillä varsinkin rannikolla asuvat ruotsalaiset ovat aina vastustaneet rasismia.
Edellisen hallituksen pääideologi vapautettiin edustajan tehtävästään ja nähtäväksi jää, kykeneekö sosiaalinen demokratia vihervasemmistoineen yhteisen hyvän rakentamiseen vai jääkö osaaminen tiellä istumiseen ja rasismiin.
Esa Hytti
Lapua