Mitä häpeän tunne on, mitä se tarkoittaa ja miten eritavoin häpeää voidaan tulkita?
Ylioppilasteatteri Ramppi esittää kevätkaudellaan neljästä pienoisnäytelmästä koostuvan Häpeät- näytöskokonaisuuden, joka käsittelee kiusallisia ja noloja tilanteita.
– Jokaisessa näytelmässä on oma ohjaaja ja oma käsikirjoittaja, joten ne poikkeavat toisistaan ja niissä on yllättävän vähän yhtymäkohtia, eikä samaa asiaa toistella. Näytelmillä on yhteistä vain teema, eli häpeä, näytelmien tuottaja Heidi Rantanen sanoo.
Häpeät poikkeaa Rantasen mukaan täysin edellisistä tuotannoista, sillä aikaisemmin ei ole Rampissa kokeiltu neljää pienoisnäytelmää. Lisäksi suurin osa näyttelijöistä on viime syksynä aloittaneita uusia kykyjä, mutta haasteet on hänen mukaansa otettu vastaan perinteistä linjaa unohtamatta.
– Halusimme kokeilla jotain uutta ja pienen pyörittelyn jälkeen aiheena häpeä kuulosti hyvältä. Näihin näytelmiin katsoja pystyy varmasti samaistumaan, koska tilanteet ovat arkisen kiusallisia tai päinvastoin absurdeja ja hauskoja ilman väkisin rakennettua roolihahmoa, Rantanen selittää.
Arkipäivän tunteita. Aino Hyyryläisen käsikirjoittamassa ja Sanna Halosen pienoisnäytelmässä Tulikoe käsitellään leikkisän tunnelman avulla arkielämän pelkoja, hermostuneisuutta ja kiusaamista.
Taiteellinen toteutus jatkuu Jukka Jaatisen näytelmässä itseinho, jota tuotantotiimi luonnehtii runomuotoiseksi teokseksi ja jonka alkuperäinen toteutus on lähes kokonaan improvisaatiota.
– Mielestäni on olemassa kahdenlaista häpeää. On oma päänsisäinen häpeäntunne eli esimerkiksi pelkoa olla oma itsensä tai ryhmäpaine, tai sitten myötähäpeää toisen ihmisen puolesta. Muun muassa näitä tunteita näytelmissä tuodaan esille, Tulikokeessa ja Itseinhossa näyttelevä Matti Tuomaala tiivistää.
Vain yksi repliikki. Lavalla nähdään myös koreografiaa ja kehonkieltä häpeän tunteen tunnelmoimiseksi. Pienoisnäytelmässä Rakastaa, ei rakasta -näytelmän ohjaaja ja koreografi Miika Alatupa paljastaa, että 15 minuutin näytöksen aikana kuullaan vain yksi ainoa repliikki.
– Tämä on ollut hauska ja erikoinen projekti, jossa pelkällä tunnelman luomisella ja kehonkielellä on saatu paljon aikaan. Ja parashan on tietysti vielä edessä, Alatupa sanoo.
Ihmisen haavoittuvaisuus, ahdistus ja kiusaantuneisuus sekä energia ja ilo yhdistyvät viimeisessä pienoisnäytelmässä Teetä ja sympatiaa?, joka on näytelmän ohjaajan Anni Taipaluksen ensimmäinen ohjaus.
– Näytelmä kertoo kaveriporukasta, joka kokoontuu viettämään iltaa yhdessä. Kaveruksien teehetkeä varjostaa puheenaihe, jota pitää vältellä ja josta ei saa keskustella. Se aiheuttaa asennoitumista ja kiusaantuneisuutta ystävyksien välillä, näytelmän käsikirjoittaja Iida Hyyryläinen selittää.
Perinteitä halutaan Rampissa kunnioittaa jatkossakin.
– Meillä on tapahtunut ja on tapahtumassa suuria muutoksia. Meille on esimerkiksi tullut viime vuonna suuri määrä uusia näyttelijöitä, joille järjestettiin koulutuskausi, keväämmällä on tiedossa uusi projekti ja tulevana kesänä on tulossa suurmusikaali, Rantanen kertoo.
– Nyt keskittyminen suunnataan tulevan viikonlopun ensi-iltaan, joka esitetään sunnuntaina 24.2. kello 16 alkaen, hän lisää.
Emilia Kovanen