Soinin metsiin, lähelle karhujen pesimispaikkoja syntyi parikymmentä vuotta sitten lukuisia majoja. Ne eivät olleet vain kasa lautoja, oksia ja risuja, vaan pikkupoikien salaisia mielikuvitusmaailmoja, jotka olivat täynnä seikkailuja ja suuria unelmia.
Eemeli Nukarinen rakensi asumuksia Museonmäen lasten kanssa.
– Kaikki osat eivät olleet kohdillaan eivätkä jiirit suorassa, mutta kaikista löytyi seinät ja katto. Kerran maja tehtiin isoon puuhun, jonne piti kiivetä laudat kainalossa. Kun toinen maja piti purkaa oikean talon tieltä, niin itkuhan siinä tuli, Nukarinen muistelee.
Toisella puolella Soinia, Kukonkylässä, ensimmäisiä kokemuksia vasaran ja sahan kanssa keräsi Jarkko Haukilehto. Mieluisia rakennuskohteita olivat majat.
– Prototyyppi valmistui kuusenoksista lähimetsään. Asumus ei ollut kovin pitkäikäinen, koska neulaset alkoivat pian varista, Haukilehto kertoo suu hymyssä.
Seuraavaan versioon käytettiin aikuisten projekteista ylimääräiseksi jäänyttä materiaalia.
– Maja tehtiin kunnianhimoisesti kahden puun väliin. Käytimme käsisahaa, vasaraa ja nauloja. Laatikkomaisesta rakennelmasta tuli huomattavasti pitkäikäisempi kuin havuversiosta, Haukilehto kertoo.
Elämä kuljetti
samoja polkuja
Nuoret miehet leikkivät yhdessä jo lapsena. Ystävyys syveni mopoiässä. Kiinnostuksen kohteet olivat yhteisiä, mutta kaverukset eivät voineet aavistakaan miten samankaltaisia polkuja kohti aikuisuutta kulkevat.
Molemmat opiskelivat ammattikoulun jälkeen Seinäjoen ammattikorkeakoulussa rakennusinsinööreiksi. Nyt kolmikymppiset miehet rakensivat paritalon Seinäjoelle, perustivat yrityksen sekä käyvät yhdessä kuntosalilla, pyöräilemässä ja hiihtämässä.
– Joskus puolisot sanovat, että näemme toisiamme enemmän kuin heitä. Se saattaa olla totta varsinkin nyt, kun työpäivätkin kuluvat samoissa projekteissa, Nukarinen laskeskelee.
Vuoden vaihteessa perustettu VisualKodit Oy ostaa remonttikuntoisia asuntoja, kunnostaa ne ja myy muuttovalmiina. Tästä huolimatta yrittäjät halusivat rakentaa oman kotinsa alusta alkaen itse. Vastavalmistunut paritalo sijaitsee Niemistössä.
Talon identtiset puoliskot ovat itse suunniteltuja. Neliöitä kummallakin perheellä on 124. Lisäksi pihassa on suuri autokatos.
Haukilehtojen puolella asuvat isännän lisäksi hänen avovaimonsa Jutta Koivisto sekä kolmivuotias Meea ja vuoden ikäinen Miio. Eemeli ja Susan Nukarisen perheestä tuli kolmihenkinen pari kuukautta sitten Eeliksen synnyttyä.
Sama tontti
haaveissa
Yhteinen taloprojekti oli sattuman kauppaa. Haukilehdot asuivat aikaisemmin neljä vuotta sitten valmistuneessa omakotitalossa Karhuvuoressa. Uusi koti ei ollut suunnitelmissa, mutta netissä surffaillessaan Haukilehto kiinnostui yhdelle talolle liian isosta ja kalliista tontista Niemistössä.
Samaa tonttia oli katsellut myös silloin Kertunlaaksossa rivitalokolmiossa asunut Nukarinen. Muutaman kilometrin päässä keskustasta oleva Niemistön alue viehätti kauniiden peltomaisemien ja kyläyhteisömäisen tunnelman takia.
– Niemistö on lähellä keskustaa, mutta silti tuntuu, että se on maaseudulla. Täällä tervehditään toisia ja jäädään juttusillekin. Paikassa on samanlaista henkeä kuin Soinissa, Nukarinen kuvailee.
Haukilehto ehdotti tontin ostoa ystävälleen. Nukaristen oli tarkoitus rakentaa omakotitalo, mutta ajatus yhteisestä projektista tuntui heti luontevalta. Tonttikaupat tehtiin pari vuotta sitten, vain kuukausi idean syntymisestä.
– Samaan pihaan muuttaminen ei arveluttanut. Tunnemme toisemme niin pitkältä ajalta, että tiesimme varmasti, millaiset naapurit saamme, Haukilehto selvittää.
Itselle oli
ilo tehdä
Majojen tekemisestä alkanut kiinnostus rakentamiseen vain lisääntyi, kun työn tuloksena alkoi muodostua oma koti. Molemmat jäivät päivätöistä pois ja keskittyivät rakentamiseen.
– Laskimme, että tekemällä suuren osan työstä itse pystyimme pitämään kustannukset ja lainamäärän järkevällä tasolla. Itselle oli niin mielekästä tehdä, että työ tuntui melkein harrastukselta. Työtunteja ei laskettu ja yöunet jäivät varsinkin ensimmäisinä kuukausina lyhyeksi, miehet selvittävät.
Nukarisen mukaan haastavin vaihe oli sisustaminen.
– Rakentaminen on melko yksinkertaista, mutta materiaalivalinnat aiheuttivat päänvaivaa. Vaihtoehtoja on valtavasti ja päätöksiä pitää tehdä paljon.
Rakennusalan taantuman takia tavaraa sai tontille nopeasti.
– Moni piti taloprojektia riskiratkaisuna. Materiaalit ovat kallistuneet selvästi ja rakennusalalla menee huonosti. Meitä taloudellinen riski ei varsinaisesti pelottanut. Meillä oli vahva usko siihen, että tilanne normalisoituu. Rakentaminen tuskin on halvempaa silloin, kun markkinat elpyvät, Haukilehto pohtii.
Luotto tulevaisuuteen näkyi myös siinä, että molemmat perheet myivät omat asuntonsa vasta pari kuukautta ennen paritalon valmistumista. Haukilehto tietää, että olisi paremmassa taloustilanteessa saanut ensimmäisestä omakotitalostaan paremman voiton.
– Pääsin omilleni, sillä tein senkin talon itse. Jos elämässä haluaa eteenpäin, niin aina ei voi jäädä odottamaan parempaa hetkeä.
Jouluksi kotiin
Talohanke eteni nopeasti. Maatyöt aloitettiin viime vuonna maaliskuun lopulla. Uusiin koteihin perheet muuttivat joulukuun alussa.
Vaikka kaverukset ahersivat samalla tontilla eikä rakentaminen pikkulapsiarjen keskellä ollut helppoa, Haukilehto ja Nukarinen läpäisivät stressitestin. Yhtäkään riitaa ei jouduttu selvittelemään.
Toisen tapojen, ilmeiden ja eleiden tunteminen edesauttoi sopua. Samanlaisista työtavoista oli myös apua.
– Olemme tarkkoja ja huolellisia. Rakensimme talon molempia päitä samaan aikaan. Kun mahdolliset ongelmat oli ratkaisu toisessa huoneistossa, toisessa homma sujui nopeammin. Onnistuttiin ja epäonnistuttiin yhdessä niin kuin ennenkin, Nukarinen selvittää.
Moni pitää paritalon rakentamista varmana tapana riitaantua ystävän kanssa. Muitakin ongelmia voi tulla, sillä kyseessä on ehkä elämän suurin investointi ja iso juridinen sitoumus.
– Ajattelemme niin, että yhdessä asiat ovat helpompia. Töihin ja harrastuksiin on mutkatonta lähteä kimppakyydillä, kun kaveri asuu samassa pihassa. Lapsista on pian seuraa toisilleen ja kumppanitkin viihtyvät toistensa seurassa loistavasti. Vapaapäivinä voi olla, ettemme näe toisiamme, vaikka asumme saman katon alla, Haukilehto kuvailee.
Metsää majoille
Vastavalmistunut paritalo rajoittuu terassin puolelta metsään. Kuvausta varten miehet istuvat kannolle. He odottavat jo malttamattomina, että oma jälkikasvu rakentaa majansa takapihalle.
– Ehkä kipinä rakentamisesta ammattina syntyi siitä, että lapsena sai aika vapaasti kokeilla ja touhuta omien projektien kanssa. Yrittäjähenkisiä olemme olleet aina, Nukarinen pohtii.
Haukilehto muistaa nyt jo hauskalta tuntuvan jutun, joka parikymmentä vuotta sitten sai hymyn hyytymään.
– Olin yritteliäs jo pienenä. Teimme veljeni kanssa kymmenvuotiaina linnunpönttöjä. Kiersimme kottikärryn kanssa myymässä niitä ovelta ovelle. Bisnes tyrehtyi nopeasti, kun muutaman kilometrin päässä kotoa olevat talot oli äkkiä kierretty.
Jarkko Haukilehto ja Eemeli Nukarinen ovat uunituoreita yrittäjiä. Rakennusinsinöörien perustama VisualKodit Oy kunnostaa vanhoja asuntoja muuttovalmiiksi kodeiksi ensisijaisesti Seinäjoella ja Vaasassa. Kohteiden markkinointi ja myynti hoidetaan itse.
Rakennusalan huono työtilanne ei nuoria miehiä pelottanut.
– Moni alan yritys on joutunut viime vuosina lopettamaan. Menestykseen ei ole kikkakolmosia, on vain luotettava omaan osaamiseen. Meillä on vahva visio, jota kohti olemme menossa. Jos liikaa pelkää, alkaa vain masentaa, Haukilehto pohtii.
Oman paritalon rakentamisen jälkeen miehet ovat ehtineet työstää muutamaa kohdetta. Ne ovat menneet nopeasti kaupaksi.
– Tärkeintä on osata valita kohde, joka kiinnostaa ostajia. Huolella suunnitellut ja remontoidut asunnot tuntuvat taantumasta huolimatta liikkuvan hyvin, kun hinta on oikea, Nukarinen selvittää.
Yrityksen ensimmäiset kuukaudet eivät olisi voineet mennä paremmin.
– Paritaloasunto Kärjestä myytiin jo remontin aikana. Kerrostalokolmio Upasta ehti olla myynnissä kolme päivää. Seuraavana valmistuvat lattiasta kattoon remontoidut rivi- ja kerrostaloneliöt Seinäjoella. Asunnoista ollaan oltu kiinnostuneita jo nyt, miehet iloitsevat.
