Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Raimo Vahtera kir­joit­ti runon ko­ti­kau­pun­gil­le Vaasan 418-vuo­tis­syn­ty­mä­päi­vän kun­niak­si

Suvilahdessa asuva hoivamuusikko, valokuvaaja, taidemaalari ja monitoimimies Raimo Vahtera on rustannut runon kotikaupungistaan varta vasten Vaasan 418-vuotissyntymäpäiväksi, jota vietetään 2.10.2024. Arkistokuva.
Suvilahdessa asuva hoivamuusikko, valokuvaaja, taidemaalari ja monitoimimies Raimo Vahtera on rustannut runon kotikaupungistaan varta vasten Vaasan 418-vuotissyntymäpäiväksi, jota vietetään 2.10.2024. Arkistokuva.
Kuva: Anne Laurila

Vaasa, armas kotikaupunkini

Hämärtyvän iltahetken,

auringon vielä taivaalla viipyessä.

Teen rantaan retken, poluille sen.

Katson hetken pläkän Sundominlahden pintaan johon

heijastuu auringon punertava häivä

niin kuin lähes joka päivä.

Vaihtaisi en kotorantojani,

sen vehmautta, en hintaan korkeimpaan.

Suvilahden silloilla tapaan monet tutut.

Istumme penkeillä sillan,

kerromme ja muistelemme, monet muinaisjutut.

Vaasan kaupungista juttua kyllä riittää.

Rantapolusta, luontorannasta, linnuista sen.

Saamme monesta kaupunkiamme

ja perustajaa sen, Kaarle yhdeksättä kiittää.

Kaupunki ei pelkästään ole

betoninen kerrostalomuuri.

Se on elämiseen tarkoitettu

ja osa luonnoksi rauhoitettu,

ajatukseltaan humaanisen suuri.

Käynti Vaskiluotoon sillan kautta,

ohi Hietasaaren,

satamaan ja sinne.

Laivat Ruotsiin kulkee,

kaukomaille ja ties minne.

Ennen Vaskiluodos oli oma sokeritehdas.

Kuubasta toivat ”ruskilaivat”

sokerin tänne raakana.

Muistatko, kun kaupoista saimme sokerin

Sirkkuna ja Pulmuna.

On sitä vieläkin, mutta tanskalaiset omistajana

Vaasan keskustasta pohjoiseen

Palosaarelle ja korkeaan oppimiseen.

Johtaa silta kohti entistä puuvillaa

ja muinoin palanutta Tervahovia

jälkeen sen, kohti yliopiston ovia.

Sundinrantaan ja Mansikkasaareen,

ja entiseen telakkaan, jolloin vielä

satsattiin laivojen rakentamiseen.

Vieläkin soi korvissani niittivasaran ääni.

Silloin kävi Präntöön lähiasukkaita sääli,

”Palosaari on valtio valtios”,

lauloi kisällijoukko ennen.

Präntöö on vaasalaisten huomios.

Sieltä tehtaan pillit muinoin

antoivat aikamerkin, tullen mennen.

Vetokannaksen jälkeen on Kotiranta armas.

Lapsuuteni kotikunnas, sen takamailla Kumpukylä,

joka kätki taakseen metsät ja juuret

ja meidän poikien intiaaniheimot suuret.

Pahantekoja emme tehneet, siihen oli meillä juopa syvä.

Asevelikylä myös Jukolan kylänä tunnettu,

asukasystävällinen kaupunginosa, rakennettiin

sodasta palanneitten miesten ja naisten toimesta.

Rahat taloihin raavittiin ahkerien ihmisten selkänahasta.

Jukolan kylän kautta, siitä ohi Purolan,

on Rompanmäki Huutoniemellä.

Se Vaasalle on tärkeä elämisen hohde.

Työpaikat tuhansille vaasalaisille antaneena

on monen ihmisen elannonsaannin kohde.

Läpi Rompan, taas Sudentienportille käypi tie.

Junat porhaltaa ohi tuon, Helsinkiin, tai minne lie?

Niinpä Korkeamäeltä

mielikuvien kautta tulleena,

auringon viime kajo värjää punaiseksi Suvilahden siltaa.

Mielikuvien myötä jatkamme

ystävien kanssa iltaa.

Kesäillan auringon jo painuessa hetkeksi taivaanrannan taa.

Joutsenpari poikineen ohi lipuu kuin huomaamatta.

Silkkiuikut poikinensa oman mielenkiintomme saa.

Me kiitämme kaupunkia sen luontorannoista,

uimarantaa Ahvensaaressa,

jossa aika kuluu rattoisasti.

Ja vielä kerran ylistämme Suvilahden luontoa,

sen rantapolkua, Patterinniemeen asti

Ja ylistämme kaunista asuntomessualueen siltaa.

Hiljennyimme kuuntelemaan, kuinka

aallot hiljaa rantakaislikkoon liplattaa.

Kaukaa Sundomin puolelta joutsenen torvi kajahtaa.

Raimo Emil Vahtera