Mereltä paistava ilta-aurinko Palosaaren Sundilla läpäisee rakennuksen. Ruutuikkunoita on edessä ja takana. On kuin koko rakennuksen sisätila kylpisi kullankeltaisessa valossa, joka hehkuu ulos likaisten ikkunoiden kautta.
Rakennus on ränsistynyt, mutta ilta-auringossa raunioromantiikkaa täynnä. Kun ikkunoista kurkistaa sisään, näkee kopiokoneita vieri vieressä. Mikä tämä talo on? Miksi kaunis rakennus näin kauniilla paikalla on näin hylätty?
Rakennus sijaitsee useamman talon rajaamalla sisäpihalla. Ollaan Rahkolan teollisuusalueella. Paikalla, jonne kauhajokelaislähtöinen Antti Rahkola perusti vuonna 1919 omaa nimeään kantavan yrityksen, tehtaan, jossa valmistettiin maataloustyökaluja ja myöhemmin saranoita, heloja ja monenlaisia muita metallituotteita.
Vaasaan tuleva tehtailija oli muuttanut Lapualta yhdessä aviopuoliso Alli Sillanpään kanssa. Vaimo kuitenkin sairastui tuberkuloosiin. Hän kuoli junamatkalla sairaalasta kotiin Töysän asemalla, juuri kun uusi tehdas oli perustettu.
Pelle Peloton liikkeellä
Antti Rahkola aloitti puuhastelun naisten korkokengistä.
– Hänessä oli Pelle Pelotonta, keksijätyyppiä. Ennen oman yrityksen perustamista hän kehitti naisten kengänkorkoon kiinnitettävän kulmaraudan, valmisti niitä 100 000 kappaletta ja möi kaikki, kertoo Rahkolan elämään perehtynyt Heimo Hokkanen.
Keksintökokeilujaan Rahkola teki vapaa-ajalla Ajomiehenkadulla, eli nykyisellä Ajurinkadulla, sijainneessa pajassa ja kävi samalla päivätöissä Teräs Oy:llä, Klemetinkadulla sijainneessa rautakauppayrityksessä.
Omalle yritykselle löytyivät tilat Palosaaren Salmelta rakennuksesta, joka oli aiemmin ollut englantilainen sikala ja sen jälkeen kalaverkkotehdas. Rahkolan johdolla siitä tuli metallialan yritys.
Vauhtiveikon kohtalo
Myöhemmin 1940–50-luvuilla yritys laajensi tilojaan ja tuotantoaan. Paikalle rakennettiin ajan tyylisuuntaa, funktionalismia, myötäilevät valkoiseksi maalatut lisärakennukset.
Mutta silloin tehtaanperustaja itse oli jo mullan alla.
– Antti Rahkola oli menevä mies. Ystävällinen, hauska, mutta varsinainen vauhtiveikko. Hän ajoi pahan kolarin Vaasan keskustassa vuonna 1929, sai keuhkopussin tulehduksen ja kuoli.
Kuollessaan tehtailija oli vain 41-vuotias. Suremaan jäivät toinen vaimo Martta Soisalo ja useampi lapsi. Vaimo myi yhteisen, Rantakatu 21:ssä sijainneen kodin ja Rahkolan tehtaan osakkeet. Ne osti tehtaan konttoristi Jaakko Rintanen, entinen Olympia-ampuja. Hän laajensi tehtaan tuotantoa mm. luistimiin ja suksisiteisiin.
Parhaimmillaan Rahkolan tehdas työllisti 70 työntekijää. Tehdas toimi aikana, jolloin Vaasan Saippuan ja Puuvillatehtaan piipuista kohosi vielä savua.
– Kaikki olivat merkittäviä työpaikkoja täällä. Tehtaiden väliin jäävällä Levoninkadulla oli kahdeksan pikkukauppaa, jotka houkuttelivat töistä palaavia tehdastyöläisiä kaupoille, Hokkanen kertoo.
Johtajalle kello kymmenen kahvit
Vaasalainen Terho Leino työskenteli Rahkolan tehtaalla 1960–1970-luvuilla. Hän muistaa, että tehdaskompleksissa oli vielä tuolloin "vanhanaikainen" sepän työpaja, ja johtajille oli oma kerros yhden rakennuksen toisessa kerroksessa.
– Johtaja Rintanen tuli työpaikalle aina kello 10 amerikanraudalla. Ensimmäiseksi keitettiin työnjohdolle kahvit. Me työntekijät tulimme jo seitsemäksi. Meille oli oma rakennuksemme, jossa oli kaapit ja pesutilat.
Leino teki Rahkolan yhtä tärkeintä tuotetta, eli lapiota, lähimpänä merta olevassa rakennuksessa, jonka ilta-auringon säteet läpäisevät.
– Rahkola kehitti suolapion, joka palkittiin. Yksi sellainen on nykyään Kansallismuseossa, Hokkanen kertoo.
Uusia asuntoja suunnitteilla
1900-luvun loppupuolella Rahkolan teollisuusalueen rakennuksissa toimi myös Konepaja P. Niemi. 1980-luvun alussa Palosaarelta katosivat kaikki isot tehtaat. Rahkolan kohtaloksi tuli Fiskars.
– He ostivat Rahkolan ja hissun kissun sammuttivat valot Vaasasta ja siirsivät tuotannon Etelä-Suomeen, Hokkanen kertoo.
Samoihin aikoihin loppui puuvillatehdas ja Vaasan Saippualla työväki oli vähentänyt sadoista viiteen.
Nyt Rahkolan entiselle tehdasalueelle suunnitellaan uutta elämää. Kaikki kolme keskeisintä tehdasrakennusta on suojeltu. Ne peruskorjataan todennäköisesti asunnoiksi.
– Tehdasalueen vasemmalle puolelle rantaan suunnitellaan kerrostalorivistöä, Vaasan kaupungin kaavoitusarkkitehti Oliver Schulte-Tigges kertoo.
Rakentamisen aikataulua ei vielä tiedetä. Se tiedetään, että Rahkolan historia tulee olemaan mukana alueen uudisrakentamisessa.
Kaupungin kulttuuripalvelut kerää parhaillaan Palosaaren asukkailta ja tehtaan entisiltä työntekijöiltä muistoja, esineitä ja valokuvia yhdessä kuvataiteilijoiden Valentina Gelainin ja Bekim Hasajin kanssa. Kerättyä aineistoa käytetään taiteilijoiden teoksissa ja alueen suunnittelussa.
