Vuosikymmenien politikoinnin kohteeksi ovat kohonneet valtion rautatiet. Näin siksi, kun varsinkin monet henkilöliikenteen junavuorot vaativat toimiakseen runsaasti valtion varoja, kun maksavia käyttäjiä ei ole.
Junien karsiminen uhkaa entistä enemmän myös alueemme hiljaisia ratoja. Jo kovin vähissä vuoroissa ei karsimisen varaa kuitenkaan ole.
Valtiovalta on houkutellut myös alueemme kaupunkeja ja kuntia mukaan erilaisiin pilottihankkeisiin. Tarkoituksena on kartoittaa muun muassa junaliikenteen yrittäjävetoisuutta tulevaisuudessa. Yksikään kunta ei ole tehnyt varmaa päätöstä osallistumisesta esimerkiksi Suupohjan tai Seinäjoki–Haapamäki-ratojen kustannuksiin.
Raideliikenteen yksityistämisellä haetaan säästöjä valtiolle. Näin pitääkin.
Ensi sijassa tähän on menty jo muun muassa sillä, että on poistettu kannattamattomia junavuoroja. Mutta aina ovat lähellä jotkut vaalit, joten tässäkin karsinnassa tehdään politiikkaa. Vielä on jäljellä paljon tappiota tuottavaa junaliikennettä.
Pyrkimyksenä hallituksella on markkinaehtoisen kilpailun avaaminen joukkoliikenteen hoitamiseksi. Halukkaita yrittäjiä ei ole helppo löytää ilman yhteiskunnan tukea.
Liikenteelliset säästötoimet ja karsiminen johtuvat alkunsa siitä, että me käytämme liian vähän junia ja linja-autoja. Näiden yleisten liikennemuotojen kilpailu asiakkaista on kova.
Oman auton käyttö tulee halvemmaksi ja joustavammaksi käyttää, ja siitä syystä pitää päättäjien ylikorostaa yksityisautoilun ilmakehää tuhoavaa vaikutusta. Päättäjät pelottelevat kansaa polttoainetta käyttävien autojen vaikutuksista maapallon saastumiseen. Näin pohjustetaan autoilun ja polttoaineiden verotuksen nostamista.
Unohdetaan se!
Laivat ja lentokoneet saastuttavat tuhatkertaisesti yksityisautoiluun verrattuna.
Junavuorojen säilyttämisestä ovat eniten äänessä monet niistä henkilöistä, jotka eivät koskaan käytä junaa.
VR on toki myös monissa tapauksissa syyllinen siihen, että junat liikkuvat tyhjinä. Aikataulut pitäisi laatia niin, että ne palvelisivat mahdollisimman hyvin esimerkiksi työpaikkaliikennettä ja opiskelijoiden tarvetta.
Henkilöjunien matkustajamäärä Seinäjoki–Haapamäki-radalla ei anna oikein hyvää kuvaa käyttömääristä.
Olen matkustanut muutaman kerran ”huvimielessä” Tuurin ja Seinäjoen välillä. Matkustajia on ollut enimmillään viisi. Kahdella matkalla oli vain kolme muuta matkustajaa.
Myös tavaraa ja puita kuljetetaan yhä suuremmilla kuormilla teillämme. Pitäisi muistaa, että kun käytetään junia, ne pienentäisivät tappiota ainakin hieman.
Vain junia hyödyntämällä osoitetaan niiden tarpeellisuus.
Alueemme kansanedustajat puhuvat edelleen politiikkaa raideliikenteen puolesta. He kirjoittavat ratojen sähköistämisestä ja kunnostustöistä, ja siitä, että tarpeellista olisi vähintään 120 kilometrin nopeus. Nopeuden lisääminen ei houkuttele ketään junalla matkustamiseen nykyaikana. Jos on kiire, käytetään autoa.
Kehittämisen ja kunnostamisen kustannusten on laskettu nousevan jopa tuhansiin miljooniin euroihin. Kyllä kansanedustajienkin pitäisi tietää tässä velkaantumisen ajassa, etteivät rahat riitä molempiin. Tarpeelliset maantiet ovat etusijalla.
Kun ei raideliikenteessä ole käyttäjiä, eikö jo jokaisen järkikin sen sano. Kaikki eurot pitäisi valtion yhteisestä kakusta sijoittaa maakunnan rappeutuneen tiestön kunnostamiseen. Maanteiden kunnossapito on tärkeintä, niitä tarvitsevat ja käyttävät kaikki.
Pentti Hautala
Töysä