Metsästysrikosten motiivi ei yleensä ole raha, sanoo rikoskomisario Riku Lindqvist keskusrikospoliisista.
– Esimerkiksi susien salametsästyksen osalta motiivit saattavat olla muutakin kuin se, että haluaa lihaa. Siellä voi olla motiivina vihaa ja ihan hupia, Lindqvist sanoo.
Suomen kansallisen ympäristörikosseurantaryhmän sihteerinä toimiva Lindqvist kertoo STT:lle, että esitutkintaviranomaisen tietoon tulleiden metsästysrikosten määrä kasvoi viime vuonna. Tieto perustuu vielä julkaisemattomaan ympäristörikoskatsaukseen, jonka seurantaryhmä tekee Poliisihallituksen pyynnöstä vuosittain.
Rikosylikomisario Harri-Pekka Pohjolainen Itä-Suomen poliisista muistuttaa, että yksittäiset isot vyyhdit, kuten tutkinnassa oleva Ylä-Savon laaja salametsästysvyyhti, voivat kasvattaa vuoden tilastoa jopa kolminkertaiseksi.
Pohjolaisen mukaan viime vuosina tilastoitujen metsästysrikosten määrässä ei ole ollut merkittävää hyppyä. Vuosittaista vaihtelua on aina.
Törkeitä metsästysrikoksia Kainuussa, Lapissa ja Itä-Suomessa
Pohjolainen toimii Ylä-Savon metsästysrikosvyyhdin tutkinnan yleisjohtajana. Noin viittäkymmentä ihmistä epäillään esimerkiksi suurpetojen ja rauhoitettujen lintujen laittomasta tappamisesta. Asiasta on kertonut muun muassa Yle.
– Kun tässä vyyhdissä on lukuisia törkeitä metsästysrikoksia, perusmuotoisia metsästysrikoksia, laittoman saaliin kätkemisiä, törkeän laittoman saaliin kätkemistä ja niin edelleen, tällainen yksittäinen iso kokonaisuus saattaa näkyä tilastossa rajunakin piikkinä, Pohjolainen sanoo.
Eniten törkeitä metsästysrikoksia tulee viranomaisen tietoon Pohjolaisen mukaan Kainuussa, Lapissa ja Itä-Suomessa. Törkeisiin metsästysrikoksiin liittyy yleensä suurpedon eli karhun, suden, ilveksen tai ahman laiton tappaminen.
Metsästysrikkomuksista sakkoja
Ympäristörikoskatsauksessa seurataan viranomaisen tietoon tulleiden ympäristörikosten määrän kehitystä vuosina 2018–2022. Ympäristörikoksia tutkivia esitutkintaviranomaisia ovat poliisi, Tulli ja Rajavartiolaitos.
– Vähäisempiä eli rikkomustasoisia tekoja on huomattavasti rikoksia enemmän, Lindqvist kertoo.
Metsästysrikkomusten määrä hieman väheni Lindqvistin mukaan viime vuonna.
Tyypillinen sakolla rangaistava rike on esimerkiksi metsästysaseen kuljettaminen ajoneuvossa ladattuna ilman suojusta, kertoo rikosylikomisario Pohjolainen. Toinen yleinen metsästysrikkomus on asutuksen läheisyydessä ampuminen ilman rakennuksen omistajan suostumusta.
"Yksikin valvontapartio lisää kiinnijäämisriskiä"
Sekä Pohjolainen että Lindqvist pohtivat, että viranomaisvalvonta on parantunut. Tilastot eivät kerro, näkyykö se paljastuneiden metsästysrikosten määrän kasvuna vai ehkäiseekö se ennalta metsästysrikoksia.
Pohjolainen mainitsee, että salametsästyksen suurimpia motivaattoreita on kiinnijäämisen pieni riski.
EU-rahoitteisessa Susilife-hankkeessa Itä-Suomen poliisilaitos irrotti yhden poliisin ja Metsähallitus nimesi yhden erätarkastajan erävalvontatehtäviin.
– Vaikka valvonta-alueet ovat ihan julmetun isoja, niin kyllä me haluamme uskoa, että jo yhdellä päätoimisella valvontaa suorittavalla partiolla on pystytty lisäämään kiinnijäämisriskiä ja estämään laitonta toimintaa, Pohjolainen kertoo.
Metsästystä valvovat useat eri tahot. Riistakeskuksen riistanhoitoyhdistysten metsästyksenvalvojien lisäksi valvontaa hoitavat poliisi, Tulli, Rajavartiolaitos sekä valtion mailla Metsähallituksen erätarkastajat.
Metsästäjien ikärakenne muuttuu
Poliisiammattikorkeakoulun opinnäytetyössä selvisi, että metsästäjien ikärakenne muuttuu koko ajan vanhemmaksi. Lisäksi naisten osuus metsästäjistä on kasvanut merkittävästi.
Metsästysrikoksista syytettyjä asianajajana edustanut Pasi Jussila sanoo STT:lle, että metsästäjien ikääntyminen, keski-iän nousu, on aito ongelma. Hän metsästää itsekin ja on huomannut tämän etenkin seuruemetsästyksessä ja hirvenmetsästyksessä.
– Ikääntymisen mukana tahtovat tulla turvalliseen aseenkäsittelyyn liittyvät asiat. Kun terveydentila heikkenee, jossain tulee arvioitavaksi, onko aseenkäsittely enää turvallista.
Naisten osuuden kasvun Jussila näkee positiivisena asiana.
Rikosylikomisario Pohjolaiselle ei tule mieleen yhtään tapausta, jossa nainen olisi ollut epäiltynä törkeästä metsästysrikoksesta. Itä-Suomen poliisissa tehtiin hänen mukaansa kymmenen vuotta seurantaa, jossa todettiin, että tyypillinen salametsästäjä Itä-Suomessa oli keskimäärin 54-vuotias mies. Vuonna 2020 valmistuneen analyysin kohteena oli noin 575 rikoksesta epäiltyä.
Metsästyskoirien käyttö hankaloitunut
Oulussa työskentelevä Jussila on metsästänyt vuodesta 1985 asti ja havainnut, että metsästyskoirien käyttö on yleistynyt. Koirien käyttö on kuitenkin joissain paikoissa vaikeutunut.
– Ehkä suurin viime vuosien metsästyskulttuurissa tapahtunut muutos on se, että on alueita, joissa on jouduttu luopumaan koiran kanssa metsästyksestä, Jussila sanoo.
Hän viittaa suurpetokantojen, erityisesti susikantojen, kasvuun tietyillä alueilla. Näillä alueilla ei hänen mukaansa uskalleta enää käyttää koiria, koska vahingon vaara on liian suuri.
– On ihan päivänselvä juttu, että erityisesti niillä susireviirin alueilla, joilla on tapahtunut koiravahinkoja, kynnys on noussut käyttää ajavia ja pysäyttäviä koiria. Eli koiria, jotka ajavat jänistä tai pysäyttävät hirveä, sanoo myös Pohjolainen.
Jos susi ja koira alkavat kahinoida, metsästäjä ampuu suden herkästi, Jussila sanoo. Tällainen tilanne tulkitaan kuitenkin hänen mukaansa oikeudessa usein hätävarjeluksi, jos todetaan koiran olleen vaarassa.
Vaikka susikanta onkin kasvanut Suomessa, se on edelleen erittäin uhanalainen laji.