Ra­dio­mai­nos voi olla oi­keas­ti hauska – tyl­sim­mil­lään teen­näi­nen

Tämäkin on radiomainos. Mainoksen julkaisuvuonna 1962 Suomen ainoalla valtakunnallisella radiokanavalla ei mainostettu mitään. KUVA: Vilja Pursiainen
Tämäkin on radiomainos. Mainoksen julkaisuvuonna 1962 Suomen ainoalla valtakunnallisella radiokanavalla ei mainostettu mitään. KUVA: Vilja Pursiainen

Kaupallisten radioiden mainosmyynti jatkaa kasvuaan. Viime vuonna plussaa tuli taas neljän prosentin verran.

Koska nouseva myyntikäyrä on media-alalla poikkeus, radiot ilmeisesti tekevät jotakin oikein. Yksi menestystekijä saattaa olla huumori.

"Ei oo nykyään näkkileivässäkään yhtä paljon kuminaa ku ennen", alkaa moottorisahamainos.

"Olisin tommosta löytötavara-asiaa kysyny. Kun mä kävin viime kesänä siellä teidän ravintolassa useaan otteeseen, niin nyt mull on pakarat kadonnut", selittää naisääni liikuntalehden mainoksessa.

Hauskaa? Kyllä vain, ainakin ensimmäisellä ja toisella kuuntelukerralla. Sadas kerta ärsyttää jo suunnattomasti.

Mainostajat käyttävät kuvattomassa radiossa enemmän huumoria kuin muissa medioissa.

Hersyvimmillään alle minuutin mittainen spotti voi toimia kuin absurdi lyhytkuunnelma.

Se luo kuulijan samaistettavaksi tunnelman ja mielikuvan hahmosta, jolla on tiedostettu tai tiedostamaton tarve saada jotain. Esimerkiksi moottorisahamainoksen mies ei tiedä haluavansa moottorisahaa.

Tylsimmillään hauskaksi tarkoitettu radiomainos on väkinäinen ja teennäinen. Oma oivallus puuttuu.

Näinä aikoina tekijät tuntuvat monistavan liikuntalehden jo vuosia sitten soveltamaa kaavaa, jossa henkilö soittaa palveluun kysyäkseen jotakin tyhmää.

Kopiointi on oikeasti tyhmää – ja ärsyttävää, jo ensimmäisellä kerralla.

Ilari Tapio

Mainos
Ilkka-Pohjalaisen pelit

Pelaa Ilkka-Pohjalaisen digitaalisia pelejä

Aivojumppaa tai rentoa ajanvietettä – tutustu peleihin ja löydä suosikkisi

Aloita pelaaminen
Ilmoita asiavirheestä