Siihen aikaan kun Lahden radioasema oli Suomen Yleisradion päälähetinasema, sen lähetysteho oli tarkoitettu koko Suomen alueelle.
Lahden asema toimi pitkäaaltoalueella ja aallon pituus oli 1 200 metriä. Tarkistin asian vanhasta Philips-merkkisestä putkiradiosta. Nykyään se asia ilmaistaan megahertsi-sanalla.
Siinä näyttötauluissa oli myös Moskovan aallon pituus, joka oli 1 150 metriä. Se oli suhteellisen lähellä Lahden aallon pituutta.
Koska Moskovan lähetinteho oli tarkoitettu koko Venäjälle, niin se oli Lahden asemaa voimakkaampi. Seurauksena oli, että radiosta kuului välillä venäjänkielistä puhetta.
Paras kaverini Ahti oli tekniikan ihmelapsi. Hän oppi radiotekniikan oppikirjoja lukemalla, rakentamaan radiolähettimiä ja radiovastaanottimia. Siitä seurasi, että meillä oli radioyhteys kotiemme välillä. Puhelintakaan meillä ei silloin ollut.
Niihin vehkeisiin olisi pitänyt olla monenlaiset luvat, joita meillä ei tietenkään ollut. Pelkäsimme milloin poliisit tulevat hakemaan ne pois. Se tietenkin lisäsi jännitystä elämänmenoon. Me olimme sen ajan adhd-lapsia, joita kiinnostivat kaikki normaalista poikkeavat asiat.
Toimimme normaalisti keskipitkien aaltojen alueella, josta löytyi hiljaisia jaksolukuja. Jännityksen lisäämiseksi Ahti laski lähettimen kelaan kierrosluvun, jolla pääsimme Lahden lähettimen aallonpituudelle ja siitä vaan lähettämään omaa ohjelmaa. Lähettimen teho riitti ainakin omalle kylälle. Sitten vain muina miehinä kylälle kyselemään, onko Moskova häirinnyt uutislähetyksiä. Vastauksena saatiin: ”Kuinkahan ne on siellä oppineet suomen kielen.”
Siihen aikaan henkilöautoja ei paljon ollut, hevonen oli normaali kulkupeli. Satuin huomaamaan, että kylätiellä meni hevonen komea kirkkoreki perässään. Kyydissä istuin komeassa nahkatakissa mies, ei se aina meidän kylän miehiä ollut. Johtopäätös oli selvä: nyt varmasti poliisi etsii meidän radiolähettimiä.
Onneksi se meni meidän tienhaaran ohi.
Suuren hädän vallitessa sain radiolla yhteyden Ahtiin, että nyt meidän lähettimiä etsitään. Siitä seurasi nopea piilotusoperaatio. Minä piilotin lähettimen puimakoneen sisään.
Jonkin ajan kuluttua se poliisiksi luulema ilmestyi meidänkin pihaan. Helpotus oli suuri, se olikin lehmän ostaja, aivan tuttu mies.
Oli varmasti saanut hyviä kauppoja, kun oli saanut kirkkoreen ja uuden komean nahkatakin.
Urho Kari
Lehtimäki