Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Puu­tar­ha­pe­rin­net­tä ke­rä­tään ja jaetaan Ete­lä-Poh­jan­maal­la

-
Puheenvuoro

Maankäyttö on muuttunut voimakkaasti viime vuosikymmenten aikana, kun maatalous on tehostunut ja asutus tiivistynyt taajamiin.

Myös ihmisten muovaamat kulttuurimaisemat, kuten vanhat puutarhaympäristöt, ovat olleet muutoksen kourissa ja osittain myös vaarassa hävitä.

Ilmaston lämpeneminen ja vieraslajien lisääntyminen lisäävät edelleen riskiä, että rikas ja arvokas pohjalainen puutarhaperinne häviää kokonaan.

Syksyllä 2025 alkoi Etelä-Pohjanmaan puutarhakulttuuriin ja -historiaan keskittyvä Puuhis-hanke, joka on ensimmäinen alueella toteutettava kokonaisselvitys aiheesta.

Tavoitteemme on antaa neuvoja ja lisätä tietoa puutarhaperinteestä, tukea kulttuuriympäristöjen hoitoa sekä vahvistaa paikallista puutarhoihin liittyvää kehitystyötä. Hankkeen rahoittaa EU:n maaseuturahasto, jota hallinnoi Etelä-Pohjanmaan elinvoimakeskus.

Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin, Luonnonvarakeskuksen ja Järviseudun koulutuskuntayhtymän yhteishankkeessa selvitetään yhteistyössä alueen asukkaiden kanssa alueen puutarhahistorian pääpiirteitä kirjallisten lähteiden, muistitiedon ja kasvillisuusinventointien avulla. DNA-analyysien myötä kuva alueen omenapuukannan alkuperästä tarkentuu. Suomessa kasvigeenivarojen säilyttäminen kuuluu viranomaistehtävänä Luonnonvarakeskukselle.

Maailmansotien välinen aika oli alueen puutarhojen kukoistuskautta.

Etelä-Pohjanmaan puutarhahistorian ensimmäisen luku kirjoitettiin rannikon suunnalla. Varhaisimmat maininnat puutarhanviljelystä Pohjanmaalla ovat 1600-luvun Vaasasta.

Seuraavien vuosisatojen aikana puutarhat yleistyivät säätyläistilojen ja pappiloiden yhteydessä. Sisämaassa ankarat luonnonolot hidastivat vaativien puutarhakasvien leviämistä, sillä esimerkiksi hedelmäpuiden menestys oli epävarmempaa kuin eteläisemmässä Suomessa.

Alueen maatalousjärjestöjen uuttera puutarhavalistus kuitenkin palkittiin, sillä 1800–1900-lukujen taitteesta lähtien talonpoikaistalojen yhteyteen sommiteltu komea muoto- ja hyötypuutarha alkoi olla yhä tavanomaisempi näky.

Erityisesti maailmansotien välinen aika oli alueen puutarhojen kukoistuskautta.

Alueen puutarhaperinne säilyy parhaiten tietoa keräämällä ja jakamalla, yhdessä tekemällä ja vanhoihin puutarhanhoitotekniikoihin tutustumalla.

Pyrimme tavoittamaan laajasti alueen asukkaita, puutarhaharrastajia, yhdistyksiä ja yrityksiä. Hankkeen aikana järjestetään kymmenkunta kaikille avointa työpajaa, joissa kerrotaan puutarhojen hoidosta ja perinteisistä puutarhakasveista, niiden saatavuudesta ja käytöstä. Muutamassa työpajassa järjestetään myös työnäytöksiä.

Työpajoissa  opastetaan omenapuiden varttamiseen ja leikkaamiseen 16.4., vanhan puutarhan ennallistamiseen 21.5., vanhan puutarhan hoitoon 15.6. ja niittyjen hoitoon sekä vieraslajien torjuntaan 27.8. Tulevat tapahtumat päivittyvät hankkeen kotisivulle, joka löytyy kirjoittamalla hakusivulle: Puuhis-hanke.

Markku Niskanen, Aana Vainio, Jaakko Mäntylä, Maarit Heinonen
Kirjoittajista Niskanen ja Heinonen ovat Luonnonvarakeskuksesta, Vainio on Järviseudun ammatti-instituutista ja Mäntylä Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista.