Sain maanantaina sähköpostissa kirjeen, joka alkoi näin:
”Hei Tero, Ukrainan lapset ovat kasvaneet sodan varjossa jo kolmen vuoden ajan. Se tarkoittaa päivittäistä pelkoa, väkivallan uhkaa, kodin ja läheisten menettämistä – asioita, joiden ei pitäisi kuulua yhdenkään lapsen tarinaan.”
Unicefin arvion mukaan masennus, ahdistus ja traumaperäinen stressi uhkaavat pysyvästi noin 1,5 miljoonaa lasta Ukrainassa. Tein kirjeen kautta lahjoituksen. Se oli tärkein työni sinä päivänä.
Maanantaina törmäsin toiseenkin kirjeeseen, joka koski Ukrainaa. Kyse oli uutisesta, jossa kerrottiin Puolan entisen presidentin ja Nobelin rauhanpalkinnon saajan, Lech Walesan, presidentti Trumpille lähettämästä kirjeestä.
Walesa kertoi Trumpille sen, minkä koko maailma allekirjoittaa Venäjän johtoa lukuun ottamatta: Tapa, jolla Trump kohteli presidentti Zelenskyia valkoisessa talossa viime perjantaina oli ”kauhistuttava ja vastenmielinen”.
Walesa piti loukkaavana sitä, kuinka Trump odotti Zelenskyin pelkästään osoittavan kunnioitusta ja kiitollisuutta avusta, jota Yhdysvallat on antanut Ukrainalle sen puolustautuessa Venäjän hyökkäyssotaa vastaan.
Lech Walesa kirjoitti: ”Suurin kiitos kuuluu ukrainalaisille sotilaille, jotka ovat vuodattaneet vertaan puolustaessaan vapaan maailman arvoja meidän kaikkien edestä.”
Samalla hän vertasi valkoisessa talossa keskustelun aikana vallinnutta ilmapiiriä kommunistisiin ristikuulusteluihin, joihin Walesa itse jatkuvasti joutui 80-luvulla, kun Moskova vielä piti Puolaa otteessaan.
Walesa teki rohkean ja arvokkaan eleen kirjoittaessaan Trumpille suoraan. On eri asia, osasiko Trump lukea viestistä muuta kuin oman nimensä – jota hän saattoi jäädä ihailemaan niin pitkäksi aikaa, että alkoi taas uskoa kykyynsä päättää yksin oikeudenmukaisesta rauhasta Ukrainaan.
Entä Putin? Luultavasti hän on Trumpista yhtä ihmeissään kuin kaikki muutkin. Keskenkasvuisena koulukiusaajana Trump, 78, on täysin arvaamaton. Se voi tehdä hänestä pelottavan myös Putinin silmissä. Trumpin kanssa kun voi loppupeleissä tapahtua ihan mitä tahansa.
On selvää, että jokainen haluaa rauhan Ukrainaan ja pian. Se ei kuitenkaan saa tapahtua niin, että itsevaltiaat kiristävät huonoja diilejä Ukrainan ohi ja yli.
Viimeisten uutisten valossa Eurooppa on vihdoin ottamassa sille kuuluvaa roolia. Eikä yhtään liian aikaisin.