Suomen Nato-jäsenyys on jo muokannut toimintaympäristöämme perustavanlaatuisesti. Se vahvistaa turvallisuuttamme ja avaa samalla suomalaisille yrityksille ennennäkemättömiä mahdollisuuksia kansainvälisissä hankkeissa, toimitusketjuissa ja innovaatioverkostoissa.
Tämän hedelmiä nähtiin muun muassa Naton huippukokouksessa julkistetuissa, uusissa yhteistyöhankkeissa. Tämä tilaisuus on hyödynnettävä täysimääräisesti. Se edellyttää, että puolustusteollisuus nostetaan määrätietoisesti keskeiseksi osaksi Suomen kasvustrategiaa
Turvallisuusympäristö muuttuu nyt nopeammin kuin vuosikymmeniin. Kokonaisturvallisuus, Nato-yhteistyö, hybridiuhat ja teknologinen kehitys ovat arkipäivää. Samalla ne määrittävät yhä vahvemmin myös taloudellisen kilpailukyvyn ehtoja.
Puolustusteollisuus on ala, jossa Suomella on valmiiksi vahva pohja.
Kyse on laajemmasta kokonaisuudesta kuin ihmiset usein ajattelevat: kaksoiskäyttöteknologioista, digitaalisista ratkaisuista, logistiikasta, koulutusosaamisesta ja huoltovarmuuteen liittyvistä palveluista.
Näitä kyvykkyyksiä on rakennettu pitkäjänteisesti vuosikymmenten ajan, ja juuri nyt niille on poikkeuksellisen suuri kysyntä.
Kuvitellaan tilanne, jossa suomalaiset yritykset jäävät Nato-markkinoiden ulkopuolelle tai vain niiden marginaaliin.
Silloin menetämme paitsi merkittävää liiketoimintaa myös mahdollisuuden kehittää huippuluokan osaamista, joka valuu muualle. Toisin sanoen, kyse ei ole vain turvallisuuspolitiikasta, vaan myös talouspolitiikasta ja kasvun edellytyksistä.
Puolustusteollisuuden rooli on tunnistettava nykyistä selkeämmin osana kansallista kasvustrategiaa.
Tämä tarkoittaa muun muassa ennakoitavaa sääntelyä, aktiivista kansainvälistä vaikuttamista, yritysten rahoituksen turvaamista sekä tutkimus- ja kehityspanostusten vahvistamista. Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöllä voidaan rakentaa ekosysteemi, joka tukee sekä turvallisuutta että talouskasvua.
Ukrainan sota on myös opettanut, että modernikin sota on teollinen ja logistinen kamppailu.
Varastoon ei voi ostaa loputtoman suuria määriä puolustustarvikkeita. Siksi osana kokonaisvarautumista niitä on tuotettava mahdollisimman monipuolisesti omassa maassamme. Samalla on oltava hyvät suunnitelmat siitä, miten tuotantoa voidaan tarvittaessa kasvattaa ja suojata.
Suomen pitääkin ottaa rohkea etunoja puolustusteollisuuden kehittämisessä ajassa, jossa turvallisuus ja talous kytkeytyvät tiiviimmin yhteen kuin koskaan aiemmin.