Vierailijat
Sote-uudistuksen tavoitteet voidaan saavuttaa vähäisten lakimuutosten avulla kehittämällä Kainuun maakuntamallia.
Kainuun maakuntahallinto oli kuntayhtymäpohjalta vuosina 2004–2012 toteutettu kokeilu, jossa kuntien ja valtion tehtäviä siirrettiin maakuntahallinnolle. Mallin vaikutukset sote-integraatioon ja kestävyysvajeen korjaamiseen olivat positiiviset. Kokeilun kohtaloksi koitui kunnilta tuleva rahoitus. Esittämässämme mallissa rahoitus tulisi valtiolta.
Hallituksen sote-esityksen mukaan maakunnat hoitavat lailla määrättyjä tehtäviä, joita on 31. Näistä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäminen on suurin, ja sen osuus on yli 90 prosenttia maakunnan rahoituksesta.
Valinnanvapauden keskiössä olevien perusterveydenhuollon ja hammashoidon osuus rahoituksesta on vajaat 13 prosenttia. Valtio vastaa kustannuksista, mutta sen ohjauskeinoja ovat vain yleisellä tasolla tapahtuva maakuntien toiminnan ja talouden ohjaus, toiminnan seuranta ja investointien valvonta.
Esitämme, että sekä järjestämis- että rahoitusvastuu olisivat yksissä käsissä ja vastuu kuuluisi valtiolle, joka viime kädessä vastaisi kansalaisten hyvinvoinnista ja hoitoon pääsystä. Rahoituksen ohjauksen tulee tapahtua osana budjettilakeja, jolloin kokonaistilanne arvioidaan vuosittain.
Järjestämis- ja rahoitusvastuun siirtyessä valtiolle tulevat tilaaja ja tuottaja selvästi erotetuiksi toisistaan. Kela voisi ohjata valtion rahoitusta ja alueellista toimintaa, koska sillä on osaamista, laajat tietojärjestelmät ja laaja palveluverkosto.
Palvelut turvataan parhaiten, kun päävastuullisia on vain yksi
Vastuu palvelujen tuottamisesta kuuluisi maakuntakuntayhtymille.
Palvelujen saatavuus ja laatu sekä sosiaali- ja terveydenhuollon yhdistäminen voidaan parhaiten turvata, kun päävastuullisia on vain yksi. Asiakkaan näkökulmasta palvelut ovat sujuvasti saatavilla, eikä asiakas putoa eri palvelujen väliin.
Maakuntien tulee käyttää joustavasti hankintalain mukaan kilpailutettuja yksityisiä palveluja ja palveluseteleitä tuomaan palveluja sinne, mistä niitä puuttuu. Näin lyhennetään jonoja ja saadaan säästöjä.
Laaja-alaisille maakuntakuntayhtymille voidaan siirtää sote-palvelujen ohella myös muita tehtäviä, kuten terveyden edistäminen, ympäristöterveydenhuollon tai palo- ja pelastustoimen tehtävät.
Maakuntakuntayhtymien valtuustot tulee valita vaaleilla ja turvata kaikille kunnille edustus valtuustossa. Hallituksen esityksessä valta kasautuu suurten kaupunkien edustajille.
18 maakuntaa on liikaa ja väestöpohjat ovat liian erikokoisia
Maakuntien määräksi hallitus esittää 18. Määrä on mielestämme liian suuri ja väestöpohjat ovat liian erikokoisia. Määriä suunniteltaessa tulee huomioida paremmin väestönkehitys, alueiden palvelutarpeet ja elinvoimaisuus. Tämä tarkoittaa Uudenmaan maakunnan jakoa ja muualla alueiden yhdistämisiä.
Sdp on esittänyt mallin, jossa muodostetaan nykyisten peruskuntien lisäksi "sote-kuntia". Niitä voisi olla enemmän kuin 18. Mallissa väestö kuuluisi kahteen kuntaan ja äänestäisi myös aluekunnalle oman valtuuston.
Aluekunnat olisivat kuntalain pohjalta muodostettavia suurkuntia, ja niillä olisi päävastuu sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä ja rahoista. Aluekuntien pitäisi selvittää, onko joillakin suurilla kunnilla mahdollisuuksia tuottaa itse palveluita. Aluekunta voisi ostaa palveluita myös yhdistyksiltä ja yrityksiltä.
Esitys ei mielestämme tue riittävästi tavoiteltua sote-palvelujen yhdistämistä eikä erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon palveluketjujen yhtenäisyyttä.
Aluekunnille sdp esittää verotusoikeutta, jotta voidaan korostaa alueellista itsehallintoa. Kannatamme valtion rahoitusta, koska monilla alueilla ei omalla verotuksella saataisi kokoon tarvittavaa rahoitusta. Maakunnan verotusoikeus lisäisi kokonaisveroasteen nousun riskiä.
Uudistus voidaan toteuttaa vielä nykyisen eduskunnan aikana
Nykyisenkaltainen valinnanvapaus tulee säilyttää ja lisätä sitä maakuntien tarpeiden mukaisesti. Osana valinnanvapautta voidaan kehittää yksityisen terveydenhuollon Kela-korvauksia.
Uudistus voidaan toteuttaa nykyisen eduskunnan aikana, mutta se edellyttää parlamentaarista valmistelua ja puolueettoman sote-asiantuntijan asettamista. Esittämämme ratkaisu ei vie pohjaa myöhemmiltä uudistuksilta.
Arto Alanko on helsinkiläinen professori ja lääketieteen ja kirurgian tohtori, joka on toiminut pitkään sote-selvitysmiehenä. Sakari Alhopuro on turkulainen lääkintöneuvos ja lääketieteen ja kirurgian tohtori, joka myi omistamansa lääkäriasema Pulssin Terveystalolle 2011.
Sakari Alhopuro