Tänä vuonna Provinssi hiipi liikkeelle akustisesti, suoraan sanottuna SUOn silmästä. Seinäjoen Ukuleleorkesteri (SUO) aloitti alue-esiintyjänä heti porttien auettua kello 13.30. Hyväntuulista settiä paahteiseen päivään, por favor.
Ensimmäiseksi SUO coveroi Dingoa: "Ja elämä on helppoo, silloin kun on joku josta pitää kii". Noilla sanoilla homma käynnistyi aidossa ihmisten juhlan hengessä.
Törnävän ensimmäiset "isot sävelet" puskettiin puoli tuntia myöhemmin Woodland-lavalta. Festivaalin iso, niin kutsuttu kakkoslava löytyy alueen pohjoispäädystä.
Ida Paulin ja Kalle Lindrothin jäähyväiskeikalle - duo jää pitkälle tauolle - löysi samantien toistatuhatta fania. Bändeineen jenkkihenkeen rokannut solistipari tarjoili liudan hittejä ja hurmosta niille, jotka osasivat sanat ulkoa. Moni näytti osaavan.
Radio Helsinki -lavan puolestaan korkkasi Kristiina. Tuore tulokas soittaa kesäistä ja tanssittavaa rokkipoppia laulaen hauskasti muun muassa haikaloista ja aloe vera -voiteesta.
Törnävän kartanon edustalle pystytetty lava on pääportilta tultaessa ensimmäinen vastaantuleva kunnon keikkalava. Sinne on kuitenkin myllyltä matkaa noin 50 metriä, mikä näytti torstaina olevan monille liikaa. Väki kiirehti ohi ja paineli syvemmälle alueelle, mikä oli kivasti vetäneelle Kristiinalle ilman muuta vääryys.
Ankkalammen vieressä myllytiellä on muutama näyttävä somiste puissa, mutta muuten alueen koristelu on tänä vuonna aiempaa vähäisempää. No, ihmiset tekevät juhlan, ja koivu on kaunis koivunakin, ilman hörselöitä.
Hyvää palvelua sen sijaan ovat useat alueelle nousseet infotaulut, joissa on päivien ohjelma ja aluekartta.
Torstain sympaattisimman avausesiintyjän tittelin voisi myöntää Lyytille. Keijusiivet selässään tanssahdellut artisti oli valloittava esiintyjä ja taustatiimi rautaa. Miten freesi onkaan indie-bändi ilman kitaraa. Pianovetoinen pop soljui kuin hyvin kirjoitettu runo, jollaisiksi artistin tekstejäkin voisi kuvailla.
Tosin Lyyti-lauluissa on välillä lähes hengästyttävä määrä lyriikkaa. Onneksi äänentoisto pelasi ja sanoma välittyi.
Lyyti veti kesäteatterin istumakatsomon täyteen ja lämmitti jengin hiljalleen jorailemaankin. Se on varma merkki hyvästä musasta.
Provinssin päälava on monsteriluokan rakennelma, jonne kiipeävät vain isoimmat nimet. Torstaina sen sai kunnian avata supersuosittu Gasellit, joka juhli samalla 15-vuotiskeikkaansa. Bändi toimi tehokkaana sisäänheittäjänä, sillä kolmelta pääkentällä oli tuhansittain todistajia.
Gasellien valtavirtaräppi nappasi yleisön näppeihinsä varmoin ottein. Ei mikään ihme. Kun Gasellit laulaa:
”Tunnelman tuntee, kuulee ja näkee, puistossa päivystää tuttua väkee, kaikki on muutaman kilsan säteel”, on kuin laulettaisiin juuri tästä hetkestä ja festarista. Nyt se alkaa, Provinssin vietto.
Räppi on nykypäivän iskelmälyriikkaa, joka jää parhailta osiltaan elämään sanontoina ja iskulauseina.
”Mitä mä Malagas? Viihdyn hiton hyvin himas!” laulaa Gaselli-yleisö ja näyttää viihtyvän, vaikka meno on jotain aivan muuta kuin kotona.
Provinssi 2024 tanssii ja soi seuraavat kolme päivää monen kymmenen artistin säestämänä. Avauspäivänä tuli taas todistettua, että kesäfestarit voi hyvin käynnistää jo iltapäivällä vaikka olisikin arkitorstai. Yleisö tulee kyllä paikalle, jos kattaus on kunnossa.
