Toteutuuko tasa-arvo Suomessa, mikä naiseudessa on parasta? Psykologian emerita professori, psykologi sekä kokeellisen persoonallisuustutkimuksen uranuurtaja Liisa Keltikangas-Järvinen vastaa näihin kysymyksiin naisten- sekä Minna Canthin -päivien kynnyksellä.
Miten näet naisen aseman nykysuomessa?
– Vastaus riippuu siitä, mihin asemaa verrataan. Jos vertailukohde haetaan ulkomailta, asema Suomessa on erinomainen. Uraa ja perhettä ei voi Suomen tavoin yhdistää missään muualla kuin Pohjoismaissa. Myös aikaisempaan verrattuna on nykytilanne erinomainen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että sukupuolten välinen tasa-arvo olisi saavutettu, vaan sen eteen tulee edelleen tehdä töitä. Meillä on edelleen piilorakenteita, jotka ylläpitävät epätasa-arvoa.
Koetko, että naiseus on vaikuttanut esimerkiksi urakehitykseesi, palkkaukseesi tai arvostukseen?
– Ei millään tavoin. Olen onnekseni työskennellyt ympäristössä, jossa urakehitys seuraa tuloksista, jotka on selkeästi määritelty. Niitä arvioidaan, ei sitä, kuka ne on tuottanut. Tulokset arvioidaan etupäässä ulkomailla, eivätkä arvioijat usein edes tiedä arvioitavan sukupuolta. Virkaurani aikana palkka on liittynyt virkaportaaseen. Lehtorilla on tietty palkka, ja professorilla omansa riippumatta siitä, onko kyseessä mies vai nainen. Vaikutusta arvostukseen tulisi kysyä muilta, esimerkiksi kirjojeni lukijakunnalta, onko heille merkitystä sillä, että kirjoittaja on nainen.
Mitkä ovat mielestäsi tasa-arvon selkeimmät epäkohdat Suomessa vai onko niitä?
– Tasa-arvon paha epäkohta on mielestäni asenteellinen ja faktoja karttava keskustelu, joka haittaa epätasa-arvon varsinaisten syiden selvittämistä ja siten niihin vaikuttamista. Myös tutkimus on tällä alalla pitkälle valjastettu ideologian palvelukseen. Puhe tasa-arvosta ei tarkoita tasapuolista pohdintaa kummankin sukupuolen ongelmista, vaan se tarkoittaa niiden asioiden esiin nostamista, joissa naiset ovat alakynnessä, ikään kuin tasa-arvo tarkoittaisi naisten etujen ajamista. Miesten lyhyempää elinikää, suurempia onnettomuuslukuja, suurempaa yksinäisyyttä ja yhteiskunnasta syrjäymistä ei nähdä tasa-arvokysymyksinä. Miehet nyt vain ovat sellaisia. Opetushallitusta ei huoleta, että Suomessa on tyttöjen ja poikien koulumenestyksessä länsimaiden suurin ero, kymmenestä koulupsykologin vastaanotolle lähetetystä oppilaasta seitsemän on poikia, Helsingin korkeimpien keskiarvojen lukioiden oppilaista 80% on tyttöjä. Kaikkien tasa-arvon vastaisten ilmiöiden neutraali ja ennakkoluuloton tarkastelu johtaisi lopulta ongelmien ytimeen, vaikka arvausten sijasta vastaamaan kysymykseen, miksi tyttöjen hieno koulumenestys ei kannakaan yhteiskunnan johtopaikoille?
Mikä viestisi on liittyen naiseuteen ja tasa-arvoon?
– Peräänkuulutan naisten suurempaa solidaarisuutta toisilleen ja omien tukiverkkojen rakentamista, miesten tapaan. Epätasa-arvossa ei aina ole kymys siitä, että miesten yhteiskunta sortaa naisia, vaan joskus myös siitä, että naiset eivät ratkaisevissa tilanteissa tue riittävästi toisiaan. Olen herättänyt ärtymystä toteamalla, että nainen on naiselle susi. Pohjaan kuitenkin lausumani vuosien kokemukseen: voisin kirjoittaa kokonaisen lehden aukeaman todellisia kertomuksia yliopisto- ja tiedemaailmasta, miten ratkaisevassa tilanteessa sisaren ympäriltä on hävinnyt naisten tuki. Siinä missä miehet äänestävät systemaattisesi miestä, sanoo nainen: ”minulle ei sukupuoli vaikuta, minulle on tärkeintä pätevyys”.
Mikä naiseudessa on parasta.
– Kysymykseen voi vastata omakohtaisesti vain, jos on kokemusta muustakin. Jos on aina ollut nainen, ei ole kokemuksellista vertailukohtaa. Tiedämme kuitenkin, että naisen elämänpiiri on miestä laajempi. Hän voi paremmin yhdistää uran ja lapset. Hänellä on lupa sanoa, että hän vetäytyy vaativasta tehtävästä lasten takia. Se saattaa herättää pahennusta, mutta seuraukset eivät meidän työkeskeisessä kulttuurissamme ole yhtä pahoja kuin mitä ne ovat miehelle. Tämä elämän laajempi kirjo on naiseuden etu.
Kolmen muun menestyneen pohjalaisnaisen tarinat Eparissa.
Lue sarjakuvapiirtjä ja yrittäjä Liisa Seppälän, Ilkan päätoimittaja Satu Takalan sekä OECD:n varapääsihteeri Mari Kiviniemen ajatuksia naiseudesta ja tasa-arvosta 2.3.2016 ilmestyneestä Eparista ja Eparin näköislehdestä.