Torstain EU:n huippukokous oli käännekohta unionin historiassa, katsoo poliittisen historian professori Juhana Aunesluoma Helsingin yliopistosta. Hänen mukaansa EU otti nyt vihdoin selvän askeleen kohti puolustusunionia.
– Sitä on jo pitkään puhuttu ja valmisteltu, mutta henkistä askelta sen suuntaan ei ole ollut valmiutta ottaa, Aunesluoma kuvailee STT:lle.
Hän myöntää, että merkittävä edistysaskel otettiin jälleen kerran pakon edessä, kuten aikanaan eurokriisiin hoidossa. Nyt motivaattoreina olivat Ukrainan vaikea tilanne sekä Yhdysvaltain rajusti muuttunut politiikka. Vaikka viimeksi mainittu palaisi ennalleen, Aunesluoma ennustaa Euroopan jatkavan nyt valitulla uudella linjalla – niin perinpohjaisesti presidentti Donald Trumpin tapa kiristää Ukrainaa sotilasavulla säikäytti eurooppalaiset.
– Vaikka kiristäminen loppuisi tänään, eihän se unohdu, että hän käytti sellaista keinoa. Vahinko on jo tapahtunut. Tätä ei voi kelata enää taaksepäin, Aunesluoma arvioi.
Hänen mukaansa Yhdysvallat varmasti jatkaa sotilaallista läsnäoloaan Euroopassa myös tulevaisuudessa, mutta jokin on nyt peruuttamattomasti muuttunut.
– On iso henkinen ero siinä, takaako Yhdysvallat Euroopan turvallisuutta vai täydentääkö se vain sitä, Aunesluoma kuvailee.
Aunesluoman mukaan nyt ollaan hakemassa tosissaan vastausta kysymykseen siitä, miten Euroopan turvallisuus ratkaistaan pääosin eurooppalaisin voimin.
Aunesluoma muistuttaa, että huippukokouksen päätökset puolustuksen vahvistamisesta olivat poliittinen tahdonilmaus, jonka käytännön toimeenpano tapahtuu EU:n ministerikokouksissa ja muissa rakenteissa sekä paljolti jäsenmaissa.
– Ei tämä ole mitenkään suoraviivainen polku, jota lähdetään kulkemaan. Tämä tulee olemaan todella monimutkainen ja monella tapaa hankalakin prosessi, hän ennustaa.
Monella tasolla samaan suuntaan
Tärkeä kysymys on Aunesluoman mukaan muun muassa se, kuinka sujuvaa sotilasliitto Naton ja EU:n yhteistyö prosessin aikana on. Vuosia kestävästä ja todennäköisesti vaikeasta prosessista huolimatta Aunesluoma korostaa ison kuvan ratkaisevaa merkitystä: kehitys sekä EU:ssa ja sen jäsenmaissa että Britannian, Norjan ja Kanadan kaltaisissa EU:n kumppanimaissa on nyt viemässä samaan suuntaan.
– Dynamiikka syntyy siitä, kun on useita samaan suuntaa vieviä voimia. Näin ei kovin usein EU:ssa tapahdu, vaan usein on enemmän ristivetoa, Aunesluoma sanoo.
Unkarin sivuuttaminen huippukokouksen Ukrainaa koskevissa päätelmissä kielii Aunesluoman mukaan merkittävästä muutoksesta eli siitä, että EU:ssa ollaan tinkimässä yksimielisyyden vaatimuksesta ulkopolitiikassa.
– Tulkitsen sen ehdottomasti niin. Tässäkin ollaan liikahtamassa isosti eteenpäin, Aunesluoma sanoo.
Toistaiseksi yksimielisyyttä kuitenkin vaaditaan, joten uusi tahotila ja EU:n säädökset ovat ristiriidassa keskenään. Aunesluoma myöntää, ettei osaa oikein sanoa, miten ongelma ratkaistaan. Esimerkiksi päätös Venäjän-vastaisten pakotteiden jatkamisesta on pian taas edessä.
– Ei se tule kovin nättiä olemaan, miten päätöksenteko järjestetään nykyisillä säädöksillä, hän ennustaa.
Samalla Aunesluoma muistuttaa, että EU:ssa on lopulta aika paljon kyse nimenomaan tahdosta.
– Kyllä siellä tarpeen vaatiessa rikotaan sääntöjä, jos siihen on pakottava tarve.