– Minulla on tunne, että täällä on 100 vuotta puhuttu siitä, että toisia kiusataan. Se olisi hyvä saada loppumaan, aloitti Sauli Niinistö.
Salillinen nuoria ja lehdistön edustajia kuunteli tiistai-iltapäivällä Helsingin Me-talossa Mellunmäessä, kuinka tasavallan presidentti Niinistö sekä pop-muusikot "Diandra" Flores ja "Robin" Packalen avasivat uuden Kannustusryhmä-nimisen kampanjan.
Tarkoituksena on, että kannustuskokemuksia kertomalla hyvät tavat pääsisivät leviämään eteenpäin. Niinistön mukaan kampanjan syntyyn vaikutti kotkalaisen abiturientin Liisi Laitilan esimerkki. Laitila puuttui viime vuoden lopussa koulussaan käytyyn tappeluun, ja hänen tarinansa alkoi levitä sosiaalisessa mediassa.
– Tehdään se, mikä voidaan, totesi Niinistö kampanjan lanseeraustilaisuudessa.
Kampanjan tarkoitus on nimenomaan kannustaa niitä, jotka eivät ole porukassa mukana, joita kiusataan tai syrjitään. Taustalla on Niinistön mukaan psykiatri Ben Furmanin ajatus, jonka mukaan kiusaamisessa ei keskityttäisikään hakemaan kiusaajia tilille.
– Silloin voi tapahtua erikoisia asioita, että ne kiusaajat kääntyvätkin kannustajien puolelle. Tämä on se kaunis teoria, tehdään siitä käytäntöä, lisäsi Niinistö.
Kannustusryhmä-kampanjan tarkoituksena on tuoda esiin kiusaamista ehkäiseviä hyviä tapoja. Myönteisiä kokemuksia on tarkoitus jakaa joko kampanjan verkkosivuille tai jakaa sosiaaliseen mediaan tunnisteella #kannustusryhmä.
Linnan juhlissa kutsu
Kampanjan omaan "kannustusryhmään" on nostettu myös Robin ja Diandra. Viestinnän kannalta ainakin lanseeraustilaisuus onnistui, kun valtaosa kymmenistä paikalla olleista nuorista halusi selfien joko presidentin tai poppareiden kanssa.
Robin kertoi, että kutsu lähteä mukaan kampanjaan tuli itsenäisyysjuhlien vastaanoton kättelyjonossa.
– Presidentti kysyi, haluanko lähteä puhumaan koulukiusaamisesta. Vastasin, että tottakai, Robin sanoi.
– Ei hän kehdannut kieltäytyä, kun ei ollut päässyt vielä sisälle, Niinistö heitti.
Käytännön esimerkki kannustamiseen on Robinin mukaan vaikka se, että otetaan kaikki halukkaat mukaan pelaamaan jalkapalloa, eikä ketään jätetä kentän laidalle.
– Yhteishenki on tärkeämpi kuin lopputulos vaikkapa kouluympäristössä. Ettei kiusatulle tule fiilis, että heitä työnnetään pois, Robin totesi.
– Erikoisimmiltakin tyypeiltä, joiden kanssa ei usko kemian heti kohtaavan, voi oppia ihan kauheasti, lisäsi Diandra.
Diandra myös muisteli tilaisuudessa kannustusta, joka oli jäänyt erityisesti hänen mieleensä.
– Ykkösluokalla ei saatu todistuksessa numeroita. Opettaja oli kirjoittanut jokaisen todistukseen pienen huomion. Minulle hän oli kirjoittanut: Laulat kauniisti. Alitajunnasta ne sanat tulevat aina silloin tällöin, kun olen allapäin.
Kontulassa asuva Helsingin yhteislyseon lukion opiskelija Miika Virtanen puolestaan toivoisi, että ihmiset puuttuisivat kiusaamiseen entistä herkemmin.
– Moni ihminen vain katsoo vierestä, Virtanen sanoi julkistustilaisuudessa.
Virtanen arvioi, että kannustamista olisi jo se, että koulussakin otettaisiin uudet oppilaat mukaan tai autettaisiin kaveria, joka on henkisesti lyöty.
Supercell-miljonäärit taustalla
Kannustusryhmä-kampanjaan on ilmoittautunut mukaan lukuisia järjestöjä, muun muassa Opetushallitus, Opetusalan ammattijärjestö OAJ sekä eri urheilu- ja lajiliittoja.
Vahvasti mukana on kuitenkin Me-säätiö, jonka tiloissa kampanja-avaus järjestettiin Helsingissä.
Järjestön ovat perustaneet suomalaisen Supercell-pelifirman johtohahmot Ilkka Paananen ja Mikko Kodisoja. Kaksikko oli mukana julkaisutilaisuudessa tiistaina, vaikka suurin selfie-huomio keskittyi poppareihin ja presidenttiin.
Säätiö sai Paanasen mukaan miljoonien eurojen pesämunan, kun kiinalaisyhtiö Tencent osti Supercellistä osuuden. Johtajakaksikko oli lahjoittanut säätiölle Supercellin osakkeita, ja yrityskaupan yhtydessä Me-säätiön osuus myytiin kiinalaisille.
– Olemme olleet älyttömän onnekkaita. Mietimme aikanaan, mikä on se tapa jakaa sitä mieletöntä tuuria, mikä meillä on käynyt, Paananen kertoi säätiön perustamisen taustoja.
Me-säätiön toimitusjohtajan Ulla Nordin mukaan tavoitteena on, ettei Suomessa ole yhtään syrjäytynyttä nuorta 30 vuoden päästä.
Markku Uhari/Lännen Media
